Miten on mahdollista, että ensin on pari viikkoa että meinaa kuolla tylsyyteen? Mitään ei tapahdu, ei ole töitä, kaveritkin on jossain reissussa ja kaikki on oikeastaan aika perseestä. Ja sitten, ihan yhtäkkiä, sulla on neljäntoista päivän duuniputki yhdellä vapaalla, jonka aikana pitäisi keretä myös treenata soittoa, kirjoittaa biisejä, ehtiä kuvata muutama jakso dokausohjelmaa ja valitusohjelmaa, pitäis selvittää tulevan putkirempan tilannetta ja yrittää pitää myös sosiaalista elämää kondiksessa. Eikä tässä vielä kaikki, elokuussa mulla ei todennäköisesti ole yhtään oikeaa vapaapäivää jolloin voisin vaan olla. Täähän on iha vitun jepa.
TL;DR Mikään ei ole koskaan hyvin, aina on hyvä syy valittaa.