Ja nyt on sitte velikin sairaalassa..
mihin tää alakuloisuus ehtiikää hävitä..
frendini nauroi hieman aluksi, koska luuli, että tekoitken. Joku tokaisi, että 'se taitaa itkeä oikeasti.''
Niimmä itkinkin.
Tärisin kamalasti. Huvittunut frendini käski lopettaa tekoitkun, mutta ei se ollut feikkiä, joten en voinut. Frendini tarratessa käsivarrestani ja katsoessaan kännykkääni avonaista viestiä, tämä itku tajutiin aidoksi. Taas.