Mietiskellyt sitä, niitä vanhoja, niinhän?
Leikki mulla, teki minusta oudon, heikon, vihaisen.
Ei positiivisia sanoja, vaan vihaa, arvuuttelua.
Kuka mua silloin auttoi? Muutamaa muu, en nimiä tiedä.
Koin vihaa, purkanut en jaksanut. Liian heikko, sydän on tyttären.
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Istuin siellä, vihaa pohdin. Istun vielä, perille pääsin.
Löysin rauhaa, hiljaista, todella hiljaista.
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Kattaa hiljaisuus nyt kaiken, viimein ymmärrän vapauden.
Ehkä sisällä seinien piilossa kyhnötän, ehkä vapaana pihalla liitelen.
Kuka tietää, kukapa ei?
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
En halua sitä takas, otan sen minkä haluan.
Haluan rauhaa, sellaista hankin. Aikaa säädin,
kotiin pääsin.
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
En ole vihainen sille tai tuolle, säälin sitä eniten.
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Haluan-
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Odotan, saan ja rauhoitun. Lopussa kiitän, en odota tai vaadi mitään.