IRC-Galleria

Miten ihminen niin sieluton,
ihminen täysin kasvoton,
pystyy sanoillaan toiset tuhoamaan,
vihollisensa saa kapinoimaan,
kapinoimaan hänen puolestaan,
saa jalot ruusut rikkaruoholle kumartamaan,
saa vihreät lehdet mustiksi muuttumaan.

Eikö ole ketään periaatteistaan järkkymätöntä,
eikö ketään, joka uhraisi itselleen korvaamatonta,
eikö ketään muuta, joka huomaisi että hän on meille
kuin valkosipulia kuiville silmille,
hän on kuin lupaava auringonsäde viaton,
joka yhtäkkiä tulviva, synkkä rankkasade on,
se kaiken vie mukanaan, sanomatta sanaakaan.

Herkkään sydämeen iskee ruosteisella puukollaan,
repii kappaleiksi kaiken, mitä sisällä kasvaa,
jokaikisen ajatuksen, tunteen vääräksi muuttaa,
raapii ihon verille, tuntea saa vain tuskaa,
kuivat huulet vain verta saavat maistaa,
kyyneleet silmillä uhri joutuu katsomaan,
kuinka tahtomattaan kädet auki viilletään,
kuinka sydän revitään rinnasta
ja heitetään menemään.

Ilmeettömät kasvot, niin mitään sanomattomat,
suoraan silmiin tuijottavat,
hiljaa, niin hiljaa tappaa yhden kerrallaan,
sata tuhatta sinisilmäistä sielua kuollut,
jokainen toivonpisara kuivunut.

©rosa