Sisko,
muistatko sä vielä mua,
vai annoitko mun jo unohtua,
kun lähdit pois sinne kauas,
sinne missä oot ollu liian kauan?
Vaikka ne sulle vaan vieriviä päiviä on,
on se kaikki aika ollu mulle korvaamaton,
mikä me saatiin sillo jakaa yhdessä,
mutta nyt on vaan tyhjä huone jäljellä,
joka muistuttaa mua joka päivä susta,
ja sanasta jokaisesta,
mitä oot sanonu mulle,
kaikesta mitä oot opettanu mulle
kaikki ne asiat mitä mun kanssa teit,
kaikki ne kerrat ku mut pulkkamäkeen veit,
joka kerta ku me puol litraa jäätelöö syötii,
joka kerta ku me yhdes kirppiksel mentii,
joka kerta ku me kaurasuklaapalloja tehtii,
joka kerta ku me hyviä levyjä kuunneltii,
joka kerta ku me muumeja katottii,
se kesäpäivä ku me sun koulukirjat poltettii,
sen kerran ku me Intiassa uitii,
ne lomat ku me Letra mixiä pelattii,
ne päivät ku me Littoisii pyöräiltii,
sen päivän ku me vanhoja valokuvia naurettii,
sen joulun ku me marsu hankittii,
jokaisen kerran muistan kuin eilisen,
ja takaisin haluasin jokaisen hetken,
joita me sillo yhessä vietettii nauraen.
Nää kaikki vuodet joist en ilman sua ois selvinny,
en ois näin hyvin pärjänny,
enkä näin pitkälle ois ikinä päässy,
jokasesta asiasta haluun sua kiittää,
ja haluun sut vielä elämääni liittää,
vaiks tiiän et sua enemmän Lontoon sillat houkuttaa,
ymmärrän sua silti, ja aionki aikaa hoputtaa,
nimittäi kohta tuun sinne luokse sun,
ja poistan tän loputtoman ikäväni mun.
<3
©rosa