Sua salaa vilkaisen,
istun paikallani sua katsoen,
hiukseni hunajalle tuoksuu,
mutta sä et sitä huomaa,
katseeni nimeäs kiljuu.
Nyt me tuijotetaan hiljaa,
kaikki muut vaan puhuu,
päät pois käännetään,
ja mietin "Mitä on tää?"
Kuluu jo pari päivää,
ja se tunne sisällä riehuu,
se ei tahdo haihtuu.
Sun ilonen nauru,
mut hymyilemään saa,
en voi muuta ku nauraa,
annan sen tunteen iloa levittää,
se sydäntä pakahtunutta lämmittää.
Tuntuu että sata päivää mennyt,
kun ekan kerran nähtiin,
vaikka siitä ei ole edes kymmentä.
Nyt vaan kirjettäs luen,
ja sua odotan itkien,
sua koskaa unohtaa tuu en,
vaikka ilman sua en oo onnellinen.
©rosa