Täällä taas ollaan. Kotona. Leiri oli arvatenkin niin ihana, että sinne ois voinu
jäädä koko loppukesäksi. Ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, oli ehkä vähän
hiljanen tunnelma, mut koitin ainakin omalta osaltani puhua jotain. Maanantaina
kaikki oli lähes yhtä ja avauduttiin maanantai-iltana ja puhuttiin kummitusjuttuja. :)
Päivät tuntuivat vierivän liian nopeesti. Se viikko vaan hujahti siinä. Samalla
kuitenki tuntuu, että ois tuntenu ne ihmiset aina. Löysin monia uusia ystäviä,
ja ihastuksen myös. Viikossa ehtii tapahtua kuitenki aika paljon. Viikon päivinä
oli erilaiset teemat, ja niitä käsiteltiin erilaisilla tehtävillä, keskusteluilla ja
leikeillä. Koko leiri oli niin monipuolinen, ja sain siitä todella paljon irti. Opin
paljon elämästä, ihmisistä ja itsestänikin.
Eilen, eli lauantaina, oli haikea tunnelma. Kaikki valittelivat aika ajoin, kuinka
leiri loppuu jo nyt. Eilen siivosimme koko huushollin ja valmistelimme tämän
päiväistä juhlaa. Lauantai-iltana sitten menimme kaikki leiriläisten makuu-
huoneeseen. Halailimme toisiamme todella kauan ja itkimme itkemistämme.
Se kesti kauan, toista tuntia. Sen jälkeen valvoimme koko yön ja bailattiin ::)
Kaikki ei kyl valvonu koko yötä, oikeestaa vaan kuus ihmistä, ja mä olin
yks niistä. :)
Loppujuhla meni hyvin, kukaan ei itkenyt, (paitsi Rauha :')) koska oltiin edellisenä
iltana itketty niin paljon. En ole oikeesti itkeny varmaa vuoteen noin paljon.
Otettiin ilo irti vielä viimesistä hetkistä. Puhelinnumerot, meilit, meset ja galleria-
nickit vaihdettiin. Kaikki olivat ilomielin tulossa leiritapaamiseen, joka pidetään
luultavasti vielä tämän kesän aikana. Sitten lopuksi lähdettiin vanhempien
kanssa kotimatkalle. Vielä viimeiset halit, vilkutukset ja hymyt ja se on menoa
sitten. Sillon tajusin, miten avuton olo oli heti. En keksi parempaa kesän aloitusta,
tästä lähtee sitte KESÄ 2008! Oon varma, että tuun jatkamaan protuilua vielä
jatkossakin. Kiitos ihanasta leiristä!