IRC-Galleria

Kaikki vaan katoo mun ympäriltä, mä karkotan jokaikisen pois mun luota ja jään yksin pahan oloni kans. Ennen mul oli neljä ihmistä jolle olisin voinu soittaa vaikka keskel yötä jos oli hätä, neljä mun omaa suojelus enkeliä, ei taida olla enää, mut se on vaa oma vikani. Luulin joskus et oisin ollu yksin mut jos oisin todellisuude ollu ihan yksin ni ei mua enää olis joten mietin et miten nyt käy? Mua ei oo eläessäni pelottanu näin paljoo. Kukaan ei kuule mun äänetöntä huutooni ja kaikki tuntuu lopulliselta, en pääse enää karkuun paitsi jos... Oon epätoivonen, unelmoin pitkästä aikaa ja hetken päästä muistin miksi se ei kannata. Luulin hetken jo selvinneeni täst kaikest mut onnistuin huijaamaa itseenikin. Yllättävän pitkään mulla oli toive paremmasta huomisesta mutta nyt taas toivon vaan ikuista lepoa.

>>"höyhentyyny pehmeä olkoon sinulle elämä,
kaikki unet ihanat kerran todeksi tulevat"<<