IRC-Galleria

alitajuntani valtaa muisto vuosien takaa, kun väitin itselleni, että vain näyttelen masentunutta. En ymmärrä vieläkään miksi olen tenyt niin, enkä välttämättä koskaan halua ymmärtääkkään. Jäin ajattelemaan asiaa, lopulta kävi niin kuin aina ennenkin: pyörin rauhattomasti sängyssä, itkin, tärisin, pelkäsin ja joku ajatteli puolestani. Mutta nyt syy tähän kaikkeen oli ahdistus siitä, että kaikesta on liian vähän aikaa. Olin vielä aivan pohjalla joulukuussa. Siitä on liian vähän aikaa, enkä pääse pakoon vaikka kuinka yritän.

Se sama ajatus, se pyyntö, se on täällä taas. Ensin ajattelen sen mielessäni sitten sanon sen ääneen : "kun ei tarvis aamulla enää herätä". Se pelottaa. Niin ei saisi ajatella. Tappelen itseni kanssa. Ajattelen etten halua aamulla herätä ja sanon itselleni ääneen "mene pois, mene pois !" Haluan tuosta ajatuksesta eroon, haluan että se menee pois. Haluan itse mennä pois, niin nyt se on ns sanottu ääneen ja se on totta, mutta pääsen siitä eroon koska on pakko.

makaan sängyllä, otan aurinkoa lasin läpi, syön mango sorbettia ja leikin et oon onnellinen ♥

Pitkästä aikaa mie osasin olla vihanen ja viel sillee etten kohdistanu sitä itteeni, vaan huusin sen kaiken ulos. Kävin siel omassa pienessä lasimaailmassani, hukuin hetkeksi ahdistukseen. Osasin purkaa sen tunteen heti enkä jääny pyörittämää sitä mieleeni, en antanu sille otetta. Kaiken lisäks kasasin itteni, siine kesti hetki mut onnistuin. Enkä tehny sitä sen takii että ois ollu pakko tai että herra rehtori ois tyytyväinen, ei mitään sellasta. Mie tein sen sen takii et tiesin pystyväni, mie tiesin et osaan.

oijjjj ^^ 30.5 Helsingin Gloriassa JUSTIMUSFILMS JA NOST3 & PROTRO !!!! :

---

D jonkuu mielest ehk noloo mut eipä haitaaa cc: tulee olee hubsansaaa ! ♥

jep, jep jos sitä taas pitkäst aikaa kattoo Nost3tta ja Protroo c:

miks en oo ennen tajunnu et itsensä reijittäminen on näin kivaa ^^