Hentoja askelia lumihangella.
Kulkiko siitä oikesti kukaan?
Usko tai älä, ne ovat minun jälkiäni,
minun painamiani.
Yritin olla kevyempi,
sellainen, joka on helpompi kantaa,
sellainen, jota on helpompi rakastaa.
Tyhjensin mieleni turhista ajatuksista.
Sen kaiken alta löysin oman itseni.
Joka oli jälleen kerran meinannut hukkua ikuisuuteen.
Nyt seison keskellä ei mitään.
Paljaana, heikkona olentona.
Valmiina ottamaan vastaan pahat sanat.
Niin luulen.
Todellisuudessa olen jo alkanut hajota.