Kun etsin tänään koulussa soittimelta sopivaa musiikkia senhetkiseen tilanteeseen, meinasin tulla hulluksi. Mutta onneksi on The Mars Volta. Se sopii kaikkiin mielialoihin. Niihin omituisiin varsinkin. Mun mielialat on tänään menneet aikamoista vuoristorataa, niin kamalasti kuin inhoankin tuota sanontaa. Muttah. Niin. Aamulla olin äkäinen koska sain valituksia hiuslakan käytöstäni ja siitä, että taidan haluta muuttaa omaan kämppään. Kuitenkin noin viisi minuuttia tuon episodin jälkeen tuntui ihan ihmeelliseltä. Kuin olisin jotenkin aivan vitun vapaa. Hymyilin koulumatkalla ja linkan viereen päästyäni olin ihan fiiliksissä. Enkä vähiten siksi, että vieressäni oli kaksi suloista tyttöä. Cedric vähän otti osaa. Koulussa olin vähän sekaisin kaikkea. Välillä huolissani, välillä angstaava ja välillä taas ihan taivaissa. Kotimatkalla olin surullinen. Nyt olen rauhallinen.
Mulla on niin ihana kutina siitä, että jotain ihanaa on tapahtumassa. Ja mä taidan jopa tietää, mitä se on. Mutta haluan pitää sen itselläni mahdollisimman pitkään.