Olin Sateissa. Oli mahtavaa. Kannatti jälleen kerran mennä, kun heti kun istuin sinne penkille ja katselin ympärilleni, tuli ihan sairaan hyvä fiilis. Ja se vaan parani koko ajan, kun lauloin ylistystä ja rukoilin.
Kotimatkalla oli siistiä ajaa pyörällä ihan älytöntä vauhtia pimeässä katuvalojen valossa. En oo ennen ajanu pyörällä noin pimeällä täällä.
Nyt olen avautunut vähän vaikka kenelle ja vähän vaikka mistä mieltä painaneesta asiasta, ja siitä syystä mieliala on mennyt vähän vuoristorataa. Mutttta toisaalta mahtavaa, että voi tuntea tällasia tunteita. Ja parasta on sekin, kun saa asiat selviksi.
Kohta haen syömistä tuolta.