Että mä inhoan mun ailahtelevia mielialoja. INHOAN. Tää sama juttu tapahtuu lähes päivittäin, joskus useammankin kerran. Ensin on sellanen perushyvä fiilis tai perushuono fiilis. Joku perus kuitenkin. Sitte innostun jostain, tai tulee erityisen hyvä fiilis tai on muuten vaan tosi mukavaa. Ja sitte ihan yhtäkkiä joku pikkuasia saa mut masentumaan aivan järjettömästi ja musta tulee täysin sietämätön. Sitte sanon kaikkea typerää mitä en oikeasti ees tarkota ja pilaan kaikki mahdolliset asiat ja hoaaaah.
Onko opetus se, että mistään ei pidä innostua?
Ostin jääkaappimagneetin, jossa lukee että "I have what one might call 'special needs'". Tell me about it.