IRC-Galleria

Mä en osaa enää. Se johtuu varmaankin siitä, että sängyssä ei ole lakanaa. Mulla on onneksi suunnitelma. Pesen toisen täkkipussin käsin ja toivon että se kuivuu iltaan mennessä ja käytän sitä lakanana ja laitan sen puhtaan täkkipussin täkin päälle. Meillä on kyllä ollut ihan lakanoitakin, mutta vihreä on kadonnut mystisesti (luultavasti Marttilan kortteerin pesutuvan kuivaushuoneeseen) ja se sininen on Evijärvellä, koska äiti ei katsonut tarpeelliseksi laittaa sitä meille mukaan pestyään huvikseen ne pyykit mun puolestani. Ehkä mä vaan menen Anttilaan ja ostan kasan lakanoita ja henkareita. Ratkaisisi useammankin ongelman.

Tänään kotona ja huomenna kymmenen aamu. Meille tuli entisen asukkaan postia ja mua vähän vituttaa. En nukkunut koko yönä, koska olo oli hirveä ja raavin itseäni joka puolelta koko ajan. Enkä tajua miksi. En vaan pystynyt lopettamaan. Sairasta jos jotain. Ja kuvottavaa. Yön pimeimpinä tunteina (joina ei kuulunut edes autojen ääniä Ruukintieltä, mikä on jo aikamoinen saavutus,) nousin ylös ja kävin pesemässä käteni ja meinasin oksentaa sisälmykseni pihalle. Vältyimme kuitenkin välikohtaukselta, kun hakeuduin mahdollisimman nopeasti takaisin vaakatasoon. Ville laittoi kätensä hetkeksi mun kyljen päälle ja jatkoi sitten nukkumista. Kai sekin oli hereillä. Aamulla nukuin muutaman tunnin sen ansiosta, että tajusin laittaa täkin itseni alle. Rauhoituin melkein heti sen tehtyäni. Sitten heräsin joskus seittemän jälkeen ja säikähdin, kun Ville ei ollutkaan vieressä vaan istui koneella, ja mulla oli jostain tuntemattomasta syystä aamutakki peittona. Ville sen oli siihen sitten laittanut. Pelkäsi kuulemma että mulla oli kylmä. Ehkä mulla olikin.

Olis aika kivaa olla normaalissa kunnossa joskus. Oletan sen edellyttävän sitä, että tämä kämppä on jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta kuinka mä järjestän yhtään mitään, kun en jaksa edes seistä hetken aikaa?


Huooooh. Pitäis vielä hoitaa ihmissuhteita tässä tämän viikon aikana. I'm oh so into it.

Oon hokenu tänään kotiin tultuani kahta sanaa hyvin ahkerasti. "En jaksa" ja sen eri variaatiot. Ja täällä ei siis oo muita kuin minä, koira ja kissa.

Yeah.

Kissat on ihania. Tohvo on ottanu ton meidän sohvan ihan omakseen ja nyt kun oon ollu pari päivää kotona sairastamassa niin on ihana kattoa kuinka sikeästi se osaa nukkua. Ei se ikinä iltapäivisin, aamuisin eikä iltaisin nuku tuolleen. En meinaa saada sitä ees hereille. Ja sitte ku sillä on niiiiin mukavaa. Awws.

Oon ollu tässä viimeiset neljä tuntia kauhea smileyface. Virnuilen koko ajan jostain syystä. Tai no en mä virnuile kun mä hymyilen. Vaikka fiilis on oikeastaan aika kökkö. Pitäis syödä jotain kunnollista taas. Ehkä mä vetäisen lautasellisen ruispuuroa taas. Niinkun eilenkin about tähän aikaan.

Jotenkin mukavaa, että bilsanopettaja toivottaa sähköpostiviestissään paranemista ja kertoo sivulauseessa olevansa itse kolmatta viikkoa sairaana. Ja sitten vielä tarjoutuu tulostamaan mulle paketin tehtäviä, jotka pitäisi tehdä netissä.

Vääähän oli kova peli eilen se Suomi-Kanada. Kattoin jopa kokonaan, vaikka meinas mennä silmät kiinni. Mutta olihan se sen arvosta. Kun jellonat kerran voitti ja kaikkea. Ihmeen väkivaltanen peli vaan.

Minda on sitten söpö kun se tajuaa että millon mä oon huonossa kunnossa. Ja se jopa ymmärsi, kun laitoin vessan lattialle sanomalehtiä ja sanoin että siihen pissitään ja kääkitään. Sinnepä se on sen tehnytkin. Kun mä en oikeen ole jaksanut ulkoiluttaa sitä. Eilen kävin vähän sen kans tuolla, mutta otti aika koville. Tänään vois olla paremmat saumat. Ei ollu oikeastaan enää kuumetta. Kaikesta päätellen hikoilen parhaillaan sitäkin vähää pois. Oli vaan yöllä ärsyttävää, kun ensin oli ihan sairaan kuuma ja sitte heräsin joskus aamuyöllä siihen että mun yöpaita oli aivan hiestä märkä ja mulla oli jääkylmä. Huomenna yritän mennä kouluun. Pakko alistua menemään linkalla, koska varmaan saan jonkun kohtauksen jos lähden pyörällä vääntämään.


Vois viedä roskat ja testata että onko musta mihinkään vielä.

Ai niin ja se etätehtävä. Y-E-A-H. Pitää suunnitella 5- ja 9- vuotiaalle pikkumuijalle arki- ja juhla-asu. "Huoliteltu kokonaisuus", yeah right. Mä oon niin taitava niissä sellasissa. Ja sitte joku tausta vissiin. Pelkkä rajauskin kyllä tais kelvata. Saa nähdä. Ai niin ja sitte pitää tehdä luonnos oman ryhmän maskotista. Woohoo. Mä yritin tehdä tuota tehtävää kyllä jo viikonloppuna, mutta meinas mennä taju ku se oli vähän liikaa mun kunnolle.

Tajusin muuten aamulla, että päättäjäiset on ihan pian. Enää neljä viikkoa koulua, hoh.

Jääkaapissa on kääretorttu jota himoitsen, mutta sitten tulee joku pieni ääni joka sanoo että Kakon olisi hyvä syödä ensin vaikka voileipä. Minkä seurauksena tunnen lievää kuvotusta ja unohdan kääretortun taas hetkeksi aikaa. Sain äitiltä purkin mehua, joka on ilmeisesti tehty ruusunmarjoista ja maistuu todella epämiellyttävältä. En saanut sitä alas puoltakaan mukillista.

Kuumeessa kotona, mööö. Villekin on sairaana, joten koiranulkoiluttaja ois kiva. Anyone? Harkitsin kyllä pyytäväni eräitä luokkatovereita, mutta saapa nähdä saanko aikaiseksi. Auto olis kiva. Meinasin kuolla aamulla, kun kävelin täältä keskustaan terkkarille. Vaikka menin sellasta etanavauhtia niin silti. Enkä tietenkään tajunnu ottaa vettä mukaan, niin olin ihan henkihieverissä sitte. Mutta tää ja huominen ainakin vapaata, it seems.

Vähän mun hiukset on kasvanu. Ku katoin noita kuvia missä on vielä blondit hiukset. Nää ylettyy pian mun nenänpäähän. Ja saa kohta taas lyhentää takatukkaa. Villen hiukset pitäis värjätä, ostin oikeen värinkin jo. Mutta ehkä teen sen vasta sitten, kun oon niin terve että voin sanoa varmasti pysyväni tajuissani seisoma-asennossa viittä minuuttia pidempään.

Naapurissa asustaa kultainennoutaja, jota Minda pelkää.

Heräilin jo puoli yhdeksältä tänä aamuna, weirrrd. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että verhot oli koko yön auki ja näin ollen auringonvalo pääsee sisään. Minna nukkuu vielä. Mä ehdin jo syödäkin. Ruispuuroa+kirsikkahilloa+ruskeaa sokeria ja leipää+kurkkua ja kupponen maitoa. Kävin Töhnän kanssa parvekkeella ja nyt se ei muuta teekään kuin istuu siinä oven edessä ja tuijottaa ulos. Söpö. Heräsin muuten jossain vaiheessa aamua myös siihen, kun se rapuutti jotain sängyn alla.

Oon varmaan laihtunut viis kiloa tämän viikonlopun aikana (toivottavasti). Ollaan liikuskeltu Minnan kans niin paljon. Enkä oo syöny edes yhtään karkkia! Perjantaina tehtiin se piiitkä kävely ympäri Seinäjokea ja otettiin kuvia ja hölkättiinkin välillä. Ja tavattiin aivan ihana pörröinen koira! Se oli ihan sairaan iso. Ja likainen. Mutta söpö. Ja sit eilen me käytiin ensinnäkin Simpan kanssa lenkillä ja sen jälkeen kaupungilla ja sitten oltiin joku tunti ehkä uimassa ja then again kaupunkikävelyä. Mulla oli tiukat farkut ja niskalenkkitoppi ilman rintsikoita ja kaikki kyyläs. Mutta oli ihanaa olla ulkona niinkin vähissä vaatteissa ilman että oli kylmä. Illalla tehtiin sitte se pieni retkentapainen tuonne yhteen puistoon. Mä söin pari leipää ja sitte me syötiin dallaspullia ja juotiin siideriä. Ja lopuksi laulettiin siinä viltin päällä. Niin joo ja Simppa karkas kerran. :D Mun piti tietysti ottaa se kiinni. Vähän päässä heitti, kun olin ensin maannut siinä viltillä lievissä alkoholihuuruissa ja sitten nousin pikavauhtia ylös ja lähdin kauheaa vauhtia juoksemaan sen koiran perään. Muutenkin tuottaa hankaluuksia tuollanen makuuasennosta nouseminen. Mut sain mä sen koiran kiinni.

Nyt vois taas keksiä jotain. Täällä pitäis siivota ja pakata kaikki loputkin kamat. Hoaah. En vaan tiedä että minne mä ne oikeen ajattelin pakata. Ehkä mä hyödynnän noita maitokoreja. Or something.

Sidukkaa puistossa niinku. Makoiltiin viltin päällä Minnan kans ja laulettiin biisejä, jotka tuli mun soittimesta. Oli kivaa mut vähän kylmä. Niin ja Simppakin oli siellä. Huvittais lievästi mennä johonkin bileisiin tanssimaan, mutta mistäpä mä bileet taion. Ainakaan sellaiset, joihin oon tervetullut ja joissa tanssiminen on itsestäänselvyys. Joku keikka ois kiva. Miks Suomessa keikkailee vaan hevibändit? Tai iskelmät.

Kuuntelen tässä tätä kipaletta, jonka se ihana pianonsoittaja oli laittanut nettiin ladattavaksi ja vetistelen, koska on niin vitun surullista miten harvat ihmiset ymmärtää oman voimansa. Ja miten monet antaa periksi, koska ei ymmärrä uskoa siihen mitä oikeasti haluaa.


USKOKAA NIIHIN TYPERIIN UNELMIINNE, hitto soikoon. Uskokaa, niin ne lakkaa olemasta typeriä ja mahdottomia ja huonoja ideoita. Anything is possible.


And so, the world is beautiful. Today.


p.s. Rakastan Mike Dooleyta ja sen jokapäivisiä viisauksia. Kuten se tämänpäiväinenkin.



"Isn't it nice to know that you haven't yet laughed, all that you'll laugh? That you haven't yet met, some of your very best friends? And that you haven't yet dreamed, all that you'll manifest?

That all bridges will be mended? That all sadness will be healed? And that life never ends?
That all of your challenges will be won? That all of your triumphs will be shared? And that the difference you'll make, has already begun?

Well, it is for me, because I also know that if you don't see these things yet, you will.

Could it get any better?


To me, Sari, it's like life is one big, long Friday. "

Tämä levy ei selvästikään ollut mikään huono heräteostos. Tällasta ihanaa hengausmusaa. Sitä paitsi Erykah on ihana.

Joku tyyppi otti muhun yhteyttä tänään aiheesta tämä asunto ja siihen muuttaminen. Noo se tuli sitte tänään katsomaan sitä ja mä oikeen säikähdin kun se oli yks tyyppi meidän koulusta. Tai en mä tiedä onko se jo valmistunut, muttah kuitenkin se hengaa siellä aina joskus.

Ville meni junaansa ja olen täällä iiihan yksin. Minna tulee illalla. Koko viikonlopuksi. Ja jelppii sitten maantaina muutossa.


Mut joo meitsi rupeaa nyt pelaamaan.