IRC-Galleria

Olipas hauskaa lukea Fanfiction -yhteisön kommentteja. Oli niin kerta kaikkiaan tuttua tekstiä että huhhuh. Guess I am a real writer tai jotain.

Vaikken mä oo kyllä koskaan kirjoittanut ficcejä. Ehkä pitäisi, dunno. Mun tekisi kyllä melkein mieli kirjoittaa niitä Michael Cunninghamin kirjoista. Ongelma on ehkä siinä, että se kirjoittaa kaikkien niiden ihmisten tarinat niin valmiiksi, että niille on vaikea kuvitella mitään muuta. Kuten vaikka Zoe. Niin täydellinen hahmo siihen asti että se kuolee aidsiinsa. No on se senkin jälkeen täydellinen, mutta ei siihen voi enää koskea. Koska se on niin vitun täydellinen! Ja jotenkin musta tuntuisi ihan väärältä muuttaa niitä ihmisiä. Tai sitten en vaan ole ajatellut asiaa tarpeeksi.


Potterficit taas olis kuitenkin ihan liian kliseisiä. Ja pitäis sisällyttää siihen niin paljon alkuperäistä ja muuta muistettavaa että argh. Fantasiatarinat ei ole koskaan olleet mun juttuni.

Oon vissiin menny aika pitkälle tässä kaikkien kuvittelemassa heteroseksuaalisuudessa, kun nautin suuresti Kylie Minoguen joistain biiseistä. Honestly!

Mutta luenhan mä yhä näitä älyttömiä ficcejä. And would be ready to kiss the correct girl any minute.


Kertoo jotain olennaista mun luonteesta, että en pysty enää kuuntelemaan yhtä biisiä, koska Ville nauroi mulle kerran päätään pudistellen, kun sanoin että se on hyvä biisi. Ja se oli siis sen mielestä oikeasti silleen naurettavaa, että mä pidin siitä biisistä.

Mua hämmentää mun päiväkirjan regular yleisö. Se on muuttunut siitä edellisestä aktiivisemmasta kirjoituskaudesta. Silloin se vasta hämmensikin.


Käytiin ajelemassa Pietarsaaressa siskojen kans ja kuunneltiin mun levyjä. Alanis Morissettea, Placeboa ja DJBB:tä. Jälkimmäistä tosin vaan ensimmäinen biisi, L.L.H. mutta anyway. Kuunneltiin loput keittiössä iltapalan ääressä. Käytiin Fäbodassa rannalla ja mulle tuli sellanen fucking romanttisten hetkien ikävä enkä hetkeen nähnyt mielessäni mitään muuta kuin itseni ja Villen suutelemassa auringonlaskussa kallioilla. Placebon lyriikat tuntui sopivan kaikkeen mitä ajattelin. Etenkin se rakastettu "if you're ever around" -pätkä. Vaikka biisi nyt varmaan kertookin vähän erilaisesta suhteesta kuin mun ja Villen. Mutta silti.

Naureskelin sitä, miten liikaa fanfictionia lukeneelle Harry Potter -leffojen Harryn ja Dracon riitakohtaukset vaikuttaa mitä tahansa muuta kuin riitaisilta.
.
.
.
What's you version of this?



Viime aikoina viehättänyt suuresti ajatus siitä, että olisi kirja, johon keräisin erilaisten ihmisten kirjoituksia, ehkä rukouksiakin, tai mitä nyt kukakin haluaisi kirjoittaa. Englanniksi tai suomeksi. Harrastaakohan joku sellaista jo? Ehkä. Ehkä mä olen vaan taas totaalisesti missannut jotain.
As usual.

How about me not blaming you for everything?
How about me enjoying a moment for once?
How about how good it feels to finally forgive you?



Ellu käväisi kyläilemässä ja pelaamassa hieman sulkapalloa. Ja viimeksi nähty siis joskus pretty much ikuisuus sitten.

Me saadaan iskältä ja Outilta pesukone, jossa on kai jotain pikkuvikoja mutta kait sillä pyykit pesee. Eikä se siis ole mikään ikivanha romu. Musta se näyttää aika uudelta. Mutta ei ilmeisesti kelvannut niille ja niiden vaippapyykille.

Pikkusysterin laskettu aika on ens viikolla.

Äiti teki maailman parasta kasvisgratiinia.

Musiikki kuulostaa täydelliseltä.

Ville lupasi viime yönä asian, jonka takia hymyilen vähän väliä idioottimaisesti. Kertoisin kyllä minkä, mutta haluan kertoa sen vasta vähän myöhemmin. Ens kuun puolella luultavimmin.

Maksoin Voltapaitani pari tuntia sitten. Tilaan ensi viikolla cdon.comista Octahedronin ja Frances the Muten yhteishintaan noin 26€ + postikulut. Anttilassa Octahedron on varmasti ainakin 21€, jos ei enemmänkin. Cdonissa taas 16,95€. Ja Frances oli vaan yheksän euroa. Vois myös tsekata DJBBn ekaa sieltä, tahtoisin sen. Sitten mulla olisi Voltan kaikki paitsi Tremulant ja muut epävirallisemmat ja Don Johnson Big Bandin kaikki.

Don't worry, me happy.

Tuntui erinomaiselta istua koko femaleperheen voimin pöydässä syömässä muka-grilliruokaa, joka oli kokattu epäonnistuneen grillauksen jälkeen paistinpannussa. Siitä on vaan ihan vitun pitkä aika, kun olen viimeksi syönyt ruokapöydässä jonkun muun kuin itseni kanssa. Sellaista oikeen ateriaa. Jota kaikki pöydässä istuvat osapuolet syövät.

Maku- ja hajuaistit on tulleet takaisin, jee. Oli ihanaa juoda kahvia aamulla, kun maistoin sen. Jee. Jäätelökin maistui ihanaiselta. Ja nyt tuo päärynäsiideri. Oon tehny vissiin ennätyksen sitten kun tuo lasi on tyhjä. Kokonainen tölkki jotain alkoholipitoista yhdessä illassa. Johtunee siitä, että juon sitä lasista enkä tölkistä. Yleensä pääsen noin 0,75 osuuteen. Siis että juon noin 75 prosenttia siitä mitä siellä tölkissä on. Koskaan en kokonaan. No toki jos mä yrittäisin että "nyt kyllä juon sen" niin tietysti se sitten onnistuis, mutta kun mun alkoholinkäyttö on jotain ihan muuta kuin humalahakuista. Se on vaan sellasta. Nautiskelua? Jotain sellasta. Maistelua. En mä tuota siideriäkään joisi, ellei Ville olisi sitä mulle halunnut ihan välttämättä ostaa (koska se oli tarjouksessa, hah).

Latailin fan missioneita ja DarkLoaderin ja laitoin koko paskan tikulle ja pistän kotona sitten pelikoneelleni. Kun menee herrrrmot siihen Masksiin jota en pääse expertillä läpi sitten ikinä. Enkä aio katsoa mitään walkthroughta netistä, mieluummin jätän sen kesken ja palaan joskus asiaan. Oon katsonut walkthroughn ainoastaan yhteen osaan ja se vituttaa edelleen. The Dark Project, The Sword, expert. Se tehtävä, jossa pitää etsiä tietoa Constantinesta.




You're still a piece of shit but I love you to bits.

En voi kuin suositella Don Johnson Big Bandin uutta. Iiihan mahtava lätty tuo. Oon kuunnellut melkein toistolla siitä asti kun ostin sen.



Evillä. Friikkejä morsiusneitoja ja sidukkaa ja vakavamielisiä keskusteluja.

Töissä oli täytekakkua ja lepotuolissa istumista. + aamulla hieman taistelua nahkahousujen kanssa, mutta sitä kesti vain hetken. Reetta soitti äsken ja kertoi myöhästyneensä yhdeksän minuuttia. Sen piti siis tulla katsomaan mua Gildressiin, mutta ei sitten ehtinytkään.
Töissä myös tilitimme toisillemme miestemme ärsyttävyyksiä etenkin kotitöiden tekemisen saralta.

Jännää, että en maista melkeen mitään muuta kuin viinirypäleet. Kahvikaan ei maistunut yhtään miltään, paitsi hyvin etäisesti kahvilta itseltään. Suklaa maistuu joltain kummalliselta. Vähän suolalta. Tuntuu, että kaikesta tulee esiin vaan joku pienenpieni sivumaku, johon ei yleensä kiinnitä kauheasti huomiota.

Voisin siivota täällä siihen asti, että Satun juna tulee, mutta mä aion pitää itseni vakaasti irti mistään hikoilua aiheuttavasta. Ajattelin parantua tästä flunssasta tällä kertaa nopeasti. Ja se tuskin onnistuu, jos en päästä itseäni lepäämään. Töissäkin käskettiin makaamaan lepotuoliin ja vartin verran etuajassa lähtemään kotiin.

Minda on ihan raasu, kun se kerjää vaahtokarkkeja. Tykkää niistä ihan kauheasti. Ville niitä on sille antanut alunperin ja nyt se tuli äsken tuohon tuijottamaan mua kieli lipoen, kun rapisutin tuota pussia. Pikku raasu. Se oli ihana, kun mä tulin kotiin ja päästin sen pois parvekkeelta, jossa se siis majailee lämpimämpinä päivinä siksi ettei se tuhoaisi koko asuntoa. Niin. Se oli ihan innoissaan ja juoksi ympäriinsä ja rupesi jopa ryömimään mun ympärillä, mitä se yleensä tekee vaan uusia ihmisiä nähdessään tai Osmon tavatessaan, ja sitten se uikutti ja tuli kiehnäämään. Awww että se on ihana. On ne koirat vaan kivoja. Lievästi sanottuna. En pärjäis ilman tuota turrikkaa etenkään tällaisina aikoina. (Edellisen voitte tulkita kuten haluatte, mutta en anna lisätietoja. :) Paitsi ehkä harvoille ja valituille... eli kaikille jotka kysyy.)


Kukkiiko nyt joku kasvi jossain? Siis täällä. Länsi-Suomessa. Kun musta tuntuu, että mulla on normaalin flunssan lisäksi myös allergiaa. Ainakin kutittaa nenää välillä siihen malliin ja kurkkuakin kun aivastaa. Mörgh.


Ostin muuten eilen kirppikseltä kivan lyhythihaisen raitapaidan ja aiiivan ihanan pinkin mekon. Joku päivä kun tässä jaksan, niin teen siivouksen vaatekaapilleni ja heivaan sieltä kaikki ne vaatteet mitä en ikinä käytä. Luultavasti suuren osan mustista vaatteista myös. Ja kaikista turhista housuista. Tosin että yksistä niistä saisi käyttökelpoiset tekemällä uuden muotokaitaleen siihen vyötärölle. Mutta senkin voin tehdä aikaisintaan sitten, kun pääsen koululle ihanien peruskaavojen luo. Tarttisin sieltä myös jonkin kokoisen puvun peruskaavan siihen Sennin ideaan sitten jossain välissä. Pitää kysyä Siskolta tai Reetalta sitten että saisko niitä lainailla ennen syksyä. Or something. Ellei jollain sitten sattuisi olemaan peruskaavoja itsellään. Arjalla ei ainakaan ollut. Jotkut korsetin kaavat sillä oli, mutta ne oli aika omituiset ja tehty sanomalehtipaperille, mikä ei ollut mun mielestä kovin hieno idea. Kaikki kaavamerkitkin puuttui. Ne oli vaan numeroitu. No thanks. Mieluummin kuosittelen ihan itse, kun kerran osaan sen aika hyvinkin. En edelleenkään tajua ihmisiä, joiden mielestä on helpompi lähteä muuttamaan valmiskaavaa oman mallin mukaiseksi kuin ottaa peruskaava ja aloittaa ihan alusta. Mun mielestä se on paljon selkeämpää lähteä peruskaavasta. Tietää ainakin tarkkaan, mitä kaikki viivat siinä on ja paljonko mitat on ja niin edespäin.

Ja tästä voisin taas jauhaa koko loppupäivän ilman että ketään kiinnostaa, joten se on moro.

Räkää, puoli pakettia nenäliinoja, musiikkia ja älyttömiä fanficcejä vain puoliksi luettuina. (Mm. Snape oli muuttunut käärmeeksi ja asunut keijumaailmassa monta vuotta "kuolemansa" jälkeen.) Söin herkkua, joka ei maistunut miltään, koska se ei haissut miltään. Onneksi huomenna on lyhyt työpäivä. Ei kyllä melkein huvittaisi mennä, koska en parane varmaan taas ikinä. Kait mä sinne Eville meen, vaikkei kyllä huvittaiskaan yhtään. Ärgh. Jos mä vaan jäisin tänne? Siivoaisin koko paskan ja olisin maanantaina vaan hiljaa. Ja pihtari.

Ensin oli Kyylärijengi, ja sitten tuli Pihtarijengi. Sadly true. :D
Oh what a saint I've become. (Sarkastisella äänensävyllä.) Tosin ei mun tarvitse sitä itselleni sanoa, kun mulla on jo joku joka sen mulle sanoo erityisen sarkastisesti.



Voisin mennä jatkamaan aiheesta paperipäiväkirjaan, koska muuten suollan tänne puoli sieluani ja sitten vituttaa ja poistan taas joku päivä kaikki merkinnät ja sitten vasta vituttaakin.
Mo.

Tää on joku maailman surullisin biisi, vaikkei mulla ole hajuakaan mistä tää kertoo.

Miksi ihminen on niin tajuttoman ruma aina itkettyään kauan? Pitäisi varmaan kiertää koko talo ovelta ovelle ja pyytää anteeksi aiheuttamaani häiriötä. Kaikki se huuto ja muu paska muutaman typerän asian takia. Ja yksi loukkaus, joka tuskin irtoaa musta koskaan. Huoh.

Like I said, I'm so fucking tired of it.

Riippumatta siitä, kuinka paljon tämä seuraava sanavalinta huvittaa eräitä kahta henkilöä... mä oon niin täynnä sitä, ettei mun kykyihin uskota. Niin vitun täynnä. (Olisin luultavasti itsekin huvittunut, ellen olisi niin surullinen.)




Mun tekisi mieli laittaa äitille viestiä, että ei tarvikaan tulla huomenna käymään liikkeessä eikä tarvi hakea mua täältä. Ehkä antaa sille huomenna koira ja kissa vietäväksi kotiin. Sulkea puhelin lopullisesti ja sitten vaan kerta kaikkiaan jotenkin kadota. Musta tuntuu että se olisi parempi vaihtoehto kuin kohdata kaikki ihmiset tällaisena, tuijottaa vaan seinää ja mutista jotain epämääräistä jos joku kysyy jotain, ehkä vääntää parit tekohymyt ja kieltäytyä kohteliaasti kahvista. Kävellä yksin kotiin ja istua koko ilta sohvan nurkassa tuijottamassa seinää - taas.

Mulla on hiipivä tunne, että mä olisin sellainen vielä maanantainakin, kun Ville tulee takaisin. Mun piti mennä tänään helluntaikirkolle, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen mainitulle mieshenkilölle enää toista kertaa, kun ensimmäistä se ei kuullut. Ehkä sitten ens viikolla, kun se ei ole kotona.
Ellen mä tee katoamistemppuani sitä ennen, mutta tuskinpa. Mä olen niin kamala suunnittelemaan, että mä kyllästyn ajatukseen ennen kuin olen edes päättänyt, miten teen sen.






"MÄ sentään oon palkkatöissä."

I'm so fucking tired of all this explaining.