IRC-Galleria

Mun pitäis piirtää kolme korsettia keskiviikkoaamuun mennessä ja mä olen tähän mennessä saanut aikaan yhden luonnoksen, joka on pahasti kesken ja värittämättä. Enkä ole siihen lainkaan tyytyväinen. Menkkakivut raastaa mua ja syön liikaa kaikkea paskaa. Ja murehdin sitä, että ei ole rahaa. Vaikkei siitä ole mitään hyötyä. Ja joka kerta kun murehdin, muistutan itselleni että aina mä voin mennä yötöihin siivoojaksi koska se paikka on yleensä aina auki. Aina on jotain töitä. Eri asia haluaako niitä kukaan tehdä.

And maybe I should just shut up.

Puolen vuoden päästä mä ehkä viitsisin vuodattaa ulos kaiken sen mitä mun tekisi ihan älyttömästi mieli kertoa teille. Nyt mä en viitsi, koska riski siihen että olen silloin eri mieltä on suurempi kuin haluaisin sen olevan. Enkä mä kuitenkaan tosissani usko että olisin silloin eri mieltä.

Arvannette että edellinen liittyy Tommiin?

Jee luvassa neljä päivää vapaata ja ainut etätehtävä on piirtää kolme erilaista korsettia. Life's sweet. Ainakin at the moment. Varmaan tässä taas tulee kehitettyä joku angstikohtaus jossain vaiheessa, mutta right now olen kaunis ja tuoksun hyvältä ja olen suhteellisen tyytyväinen.

Vesiväreillä maalaaminen on kivaa. Paljon helpompaa kuin jollain puuväreillä värittäminen. Täytyy joskus piirtää joku mallikuva ja värittää se vesiväreillä. Tai ainakin yrittää. Tuskin siitä tulee yhtään huonompi kuin niistä puuväreillä väritetyistäkään. Ja sitä paitsi vaihtelu virkistää.

Join teetä ja söin suklaakakkua. Pitäis syödä jotain muutakin luultavasti, mut en mä jaksa. Nyt lähinnä odotan malttamattomasti Tommin saapumista. Vaikka se sanoikin tulevansa luultavasti vasta joskus yhdeksän maissa. Mutku! Se on niin ihana ja mulla on kauhea ikävä sitä ja sen ihanaa syliä. Se on aina niin lämmin koko mies. Mun oma lämpöpatteri ja henkivartija. Ihana. <3

Ai joo, oon mä saanu jotain aikaan siivouksen saralla. Tyhjäsin jääkaapista kaikki vanhat ruuat. Tai no, en ihan kaikkia varmaan, koska en jaksanut vaivautua tarkistamaan muutamien terveydentilaa. Roskat mun piti viedä kans, mutta nyt ulkona on jo niin pimeää ettei pikku Sari taida uskaltaa yksikseen. Tai sitten halusin vain odottaa niin kauan että voin keksiä sopivan tekosyyn. Ja voinhan mä viedä ne vaikka huomenna aamulla kun mun täytyy joka tapauksessa lähteä ulos, kouluun. Oikeastaan odotan huomista koulupäivää, koska saan niin monta työtä valmiiksi yhdellä kertaa. Ja niistä housuista tulee täysin käyttökelpoiset, joten odotan sitäkin että saan ne käyttöön. Pitää muuten katsoa että olisko mulla mitään sopivia nappeja vai pitääkö taas ostaa koululta. Vähän hirvittää jakson lopussa tuleva lasku, etenkin kun korsettikurssi on edessä. Oon vähän kahden vaiheilla että tilatako Belle Modestelta luut ja plansetti vaiko eikö. Kun saattaa olla sitten että ne ei ehdi edes tulla ajoissa. No, ehkä mä teen sellasen tylsän mustan peruskäyttökorsetin ja ostan tarvikkeet koululta ja teen sitten myöhemmällä ajalla sen mitä alunperin aioin. Ja jonka joka tapauksessa joskus teen. Valkoista satiinia tai jotain vastaavaa, mahdollisesti rinnan yli, ehkä pitsiä johonkin, plansetti eteen, nyörit tietysti taakse ja sukkanauhat siihen alas. Sellanen ns. aluskorsetti. Oon jo kauan halunnu tehdä sellasen, ja nimenomaan valkoisen.

Voisin vaikka pelata niin aika kuluis vähän nopeammin.

Tommi tulee jo tänään! Jipii! Kakko goes happyhappy!


En muuten tajua miten pystyin laulaa tämän Mr. Brightsiden niin hyvin sillon yksissä Tommin bileissä ku pelattiin Singstaria. Nyt ku koitan niin ei meinaa ehtiä hengittää. Mutta toisaalta joo, mullahan on korsetti päällä, se vaikuttanee asiaan.

...

And that's about that.
Mulla on kyllä harvinainen lahja pilata ihmissuhteita. Voisin pitää aiheesta oppitunteja. But who the heck is interested.

Mun oli tarkoitus siivota tänään, mutta aikeeni kuivuivat kokoon siinä vaiheessa kun lähdin koulusta. Koulussa oli mukavaa. Housut on lähes valmiit ja ne on jopa ihan hienot. Tosin ei niitä voi käyttää muuten kuin niin että paita peittää sen korkeavyötäröosuuden koska se kangas on sittenkin liian löysää siihen. Mutta jonain päivänä minä teen vähän jäykemmästä kankaasta sellaset korsettihousut. Siis housut joita voi käyttää korsetin kanssa ja jotka ei näytä naurettavalta vaikka onkin korkeavyötäröiset. En tiedä saanko huomenna tehtyä kaiken mitä täytyy tehdä. Täytyy
1) ommella käsin toinenkin lahkeensuu
2) tehdä napinlävet ja ommella napit
3) leikata styroxista kolme sopivan kokoista palaa niihin tauluihin
4) pingottaa ne kankaat niihin styroxinpaloihin kiinni ja tehdä ripustimet
Eli vaikka ja mitä siihen nähden, että aikaa on vain yhteen. No. Kai sitä ehtii. Pyörryn jos styrox on loppu. En nimittäin tiedä onko sitä enää. Ainakaan tarpeeksi. koneluokassa näin jonkun palasen, mutta se riittäis vain toiseen pikkutauluun eli yippee.

Koulussa oli mukavaa. Nyt taas masentaa ja ahdistaa. Pitäis varmaan syödä, mutta mun ei tee mieli. Ehkä mä kuitenkin pakotan itseni siihen, koska päätin eilen että tästä ei tule yhtään mitään jos jatkan näin. Itseni ja kaikkien muidenkin takia. Eniten tietysti Tommin takia.

Mun on vaan niin vaikea käsittää, että mun ei tarvitse pelätä ja että mä olen ihan jees. Tai enemmänkin. En mä juuri muuhun pysty kuin siihen että ihan jees.

Hoaah. Alan muistuttaa jotain nuorille suunnatun auttavan puhelimen mainosten kirjoittajaa.

Jospa mä laittaisin teetä ja yrittäisin unohtaa itseni. Jos olisin yhtä hullu kuin eräs lähisukulainen, lähtisin polkemaan keskustan Alkoon ja ostaisin pullon viiniä. Jonka sitten yksikseni täällä litkisin ja vaipuisin autuaaseen unohdukseen ainakin hetkeksi. Onse niin hiton traagista. Kuten sekin, että viinin sijaan juon vihreää teetä. Ja syön suklaakakkua. Oli muuten parasta suklaakakkua mitä olen ikinä tehnyt.

Hyvä, Kakko, osaat sentään vielä kehuskella. Hienoa. No, on muutama asia joissa väitän olevani hyvä, vaikka joku pieni ääni pääni sisällä koittaakin välillä väittää että puhun täyttä paskaa. Mutta näiden muutaman asian kohdalla sanon sille äänelle että turpa kiinni. Tosin tästäkin olen viime aikoina lipsunut tiettyjen epäonnistumisen kokemuksien jäljiltä, mutta.


Musta oli mukavaa yöllä, kun sain levottomuuskohtauksen ja pää oli niin täynnä ajatuksia että tuntui kuin useampi ihminen olisi huutanut ja höpöttänyt taukoamatta jossain lähettyvillä. Siis se ei ollut mukavaa. Vaan se, että mä päätin ruveta kirjoittamaan päiväkirjaa. Ja aina kun olin kirjoittanut yhdestä aiheesta mielestäni tarpeeksi, pysähdyin ja kuulostelin itseäni, että höpisikö ne mun ajatukset vielä jostain, ja jos, niin sitten kirjoitin siitä. Ja niin minä hiljensin kaikki ne idiootit.

Voi että mä olenkin päästäni vialla. :))))

Aaah mikä lenkki. En oo tehny tuollasta iäisyyksiin. Vaatteet suurin piirtein valu hikeä ku pääsin kotiin. : D Ja koko matkan kuuntelin musiikkia ja hymyilin ja välillä nauroin ja tanssahtelin. Oli mukavaa.

Tekemäni pesulappu täyttää tehtävänsä mainiosti! Hyvästit siis epäilyttävän näköiselle vanhalle pesusienelle.

Rukous on ihana asia. <3


Nyt tämä uudistettu neitokainen lähtee lenkille. Rakkautta teille, ihmiset.

En vittu tajua tätä biisiä. Ihan järjetön. Joka kerta kun se soi, mut valtaa ihan käsittämättömän hyvä fiilis, sellanen kupliva ja hurmioitunut. Sulaa onnea toisin sanoen. Ja vaikka mä olisin kuinka maassa, se tekee sen. Upea kipale.

Tänään olen aikaansaava. Olen pessyt pyykkiä ja leiponut leipää ja tiskannut astioita. Koulussakin edistyin huomattavasti. Leikkasin housut kappaleiksi ja kiinnitin tukikankaat, ja painoin osan seinätaulujen kuvista. Olisin painanut enemmänkin, mutta kun ne penteleen seulat kuivuu niin kauan. Niistä housuista tulee varmaan ihan ylettömän isot, mutta niitä voi aina pienentää. Näkee sitten sovituksessa. Ne on sellaset erittäin korkeavyötäröiset ja leveä muotokaitale siinä vyötärön kohdassa. Suorat housut muuten oikeestaan. Aika perus. Ja kangas on sellasta ihanaa tummanvihreämustaruuturaitakangasta. Siis tummanvihreitä ja mustia raitoja jotka muodostaa ruutuja. Ja se on jotain ohutta villakankaan tapasta. Ei rypisty ja laskeutuu kauniisti.

Piti käydä lenkilläkin tänään, mutta en taida kyllä jaksaa. Huomenna sitten, jos Sateitten jälkeen jaksan. En ennenkään viitsi, kun hikoan kuitenkin kävelymatkalla sitte. Tein muuten pesulapun koulussa. Ku tuo mun pesusieni alkaa näyttää aika kiinnostavalta. En oo ihan varma, toimiiko se pellavakangas pesulapussa mitenkään, mutta koekäytän sitä sitten kun käyn seuraavan kerran suihkussa. Ainakin se kuorii ihoa kun se on niin karhea sellanen.

Tänään aion vielä paistaa nuo sämpylät täydellisiksi ja syödä niitä ja lähinnä rentoutua. Tekis toisaalta mieli tehdä jotain hyödyllistäkin, mutta ehkä mä en jaksa vaivautua. Ai niin, on mulla se yksi pukuluonnos joka pitäisi tehdä loppuun jossain vaiheessa. Vaan enpä kerro mikä puku! HäähhäähäähähähähähähähhähähähhHEH.

Kiva ku ei nukuta tai masenna tai mitään. Nyt ymmärrän, miksi Minna on joskus niin kauan käymättä suihkussa. Ymmärrän että miten niin ei jaksa.