IRC-Galleria

Musta jotenkin tuntuu, että nyt täytyy taas vähän avautua.

Alan jopa vakuuttua siitä, että saan takin valmiiksi ylihuomiseen mennessä. Huomenna voi olla, että jään hieman ylitöihin, mitä en ole tehnyt tällä viikolla vielä ollenkaan vaikka niin suunnittelinkin alunperin. No, okei, tänään olin vartin verran yliaikaa, mutta sepä olikin todella huimaa. Huomenna kokoan vuorin valmiiksi ja fiksaan sen yhden pääntielle ilmaantuneen laskoksen, jonka onneksi huomasin tässä vaiheessa. Ja toivottavasti ompelen tamppien napit ja kiinnitän vuoria myöskin, koska mulla olis kyllä tekemistä perjantaillekin. Silloin varmaan jään kahdentoistakin jälkeen koululle. Teen ne Päivin verhot vihdoinkin. Aika jees jos saan niistä jotain parikymppiä, kun kangaskin on valmiina ja mitat ja ne on ihan simppelit verhot. Suoraa kangasta vaan ja päärmeet tehdä jokaiseen laitaan. Puuvillaa. : D Ei paljon helpommaksi tuosta enää pääse. Toisaalta toivon, että niissä menisi aikaa, koska mun perjantaini on ihan täysin toimeton. Ei oo niinkun mitään suunnitelmia tai mitään ns. odottamisen arvoista. Huomenna ajattelin siivota. Ehkä perjantaina lähden huvikseni bussilla keskustaan ja teen pienen valokuvausretken, jota olen tässä jo pari viikkoa suunnitellut ja harkinnut. Johtuen siitä, että kerran kun olin joku viikko pari sitten pyöräilemässä keskustassa, näin aivan ihastuttavan näkymän eräällä puistopolulla. Oli sellanen matalampi kohta siinä polussa, ja ihan sen vieressä oli sellanen isohko lampi, jonka toisella puolella oli kerrostalo. Ja kerrostalon jokaisessa ikkunassa oli kauniita jouluvaloja, jotka heijastui sen lammen mustaan pintaan. Sitten siinä polun ympärillä on kaikkia puita ja muuta vastaavaa, niin nekin näkyi siinä ns. kehyksinä. Erittäin kaunista. 8))


Tein sämpylätaikinan heti kun kotiin pääsin, ja taas jää Sateet käymättä sen takia. :D Osaan suunnitella ajankäyttöni siis todella loistavasti. Noh, ei se mitään. Toivottavasti tällä kertaa nuo leivät maistuukin joltain. Luulis. Muistin suolan tällä kertaa ja laitoin juusto- ja porkkanaraastetta sinne. Naminami. Tein myös isomman taikinan kuin yleensä, niin niitä riittää pidemmäksi aikaa sitten. Ajattelin ens viikolla ylittää itseni ja leipoa pipareita! Tommikin ehkä ilahtuu asiasta. En tosin tiedä tykkääkö se pipareista. O_o Mutta sitten taas toisaalta, oon mä sen saanut ennenkin tykkäämään asioista joista se ei uskonut tykkäävänsä tai ei ennen tykännyt.


Ai niin! Olin ihan innoissani tänään because sain tietää, että

- menen ens jaksossa työssäoppimisen sijaan kolmosten kanssa miestenvaatejaksolle ja teen opinnäytetyön
- menen kevään viimeisellä jaksolla työssäoppimaan
- valmistun ilmeisesti ensi vuonna ennen joulua!!!

Tässä on vain yksi ongelma. Mitä hittoa mä teen opinnäytetyönä? Ehdotuksia? Mulla on kyllä yksi ajatus, mutta se on vähän aikaista. Mutta ideoita kiitos, jos teillä vaan on.


Seitsemän päivää ja Tommi on kotona. Huokaus.

"How could you say 'thighs' to a person with an interview??!"

xD

Otsikko siksi, että join vettä pullosta ja siitä kuului tuollainen ääni.
Söin tänään lihapullia ja sen johdosta mahani on aivan sekaisin. Maahtavaa, eikö teistäkin? Ärsymys. Join myös kahvia, mikä varmasti edesauttaa asiaa. Noh. Ehkä huomenna hankin Gefilusmehua ja ongelma korjautuu.

Oon tässä viime päivinä havainnut olevani erittäin rakastunut. Silleen "jalat alta" -tyyliin välillä ihan kirjaimellisesti. Kuten esim. eilen yöllä. Ihan järjettömiä tunteita. Tuli sellanen "miten hitossa mä oon voinu löytää tuollasen miehen" -tunne taas kerran. : D Voivoi. Mietin välillä, että vituttaakohan ihmisiä kun aina ihkutan jotain Tommista. Sitten taas tää on mun blogi ja u can go fuck yourselves. Mutta mietin silti. Toisaalta olen havainnut, että tietty ystävä on lakannut irvailemasta kun me harrastetaan jotain julkisia hellyydenosoituksia. ;D (Ja syyn taidan tietää.) Sekös on hauskaa. Siellä baarissa oli muuten hauskaa käyskentää korsetti ja se soma hamonen päällä kun miehet tuijotti. Tosin havaitsin, että korsetti on aika huono valinta jos aikoo tanssimaan. Vyötäröä ei saa liikuteltua yhtä ihanasti. Tunsin itseni hieman ääliöksi kun olin niin jäykkis korsetin takia.

Pitäisi olla nukkumassa, mutta juomani kahvi pitää silmiä häiritsevästi auki ja sitä paitsi tunnen suurta tarvetta olla juuri tässä juuri nyt. Sitten taas toisaalta voisin ottaa tuolta laukusta sen muumikirjan ja vetäytyä hammaspesun jälkeen peiton alle lukemaan.

Ehkä huomenna siivoan. Tai sitten en, jos olen koululla ihan niin myöhään kuin suunnittelen olevani. En kyllä tiedä mitä otan evääksi. Ainakin jugurttia. Mutta kun leipää ei ole, enkä mä jaksanut leipoa kuten arvelin. Keksin jotain. No, onhan siellä kyllä Paussi -keksejä. Ja voin käydä Sirkan baarissa ostamassa leivän. Joo. Mehua pulloon kans.

Mua pelottaa oikeasti ne hihat. :s En tiiä mitä teen niiden kans. Toinen menee aivan hyvin kiinni kädentielle, mutta toinen on joku neljä senttiä liian iso, enkä tajua miten se on mahdollista. Kavensin molemmista sivuista tarkalleen saman verran, ja hihat on kaavoitettu just saman kokoisiksi ja leikattu samalla tavalla. Sari ei ymmärrä. No, ehkä Reetta pelastaa mut ongelmasta.

Niin joo muuten, en tiiä vieläkään varmasti että pääsenkö sinne miesten puku -jaksolle. Olis pikkuhiljaa aika tietää, kaks viikkoa aikaa hankkia työssäoppimispaikka jos en pääse. ARRRRRR. Sitä paitsi haluan päästä, koska haluan valmistua aiemmin ja haluan työssäoppimaan mieluummin joskus toiste kuin keskellä talvea kun en osaa edes käyttää paikallisbussia.

Ostan aamulla ennen kouluun lähtöä ne liput, jos ne on jo myynnissä. Saa nyt sitten nähdä, kuka mun seuraksi lopulta tulee vai tuleeko kukaan. Tommi olis tietenkin ykkösvaihtoehto, mutta se arveli olevansa armyssa silloin.



Ylienerginen? Katselin vain tätä tekstin määrää.

Don Johnson Big Band @ Rytmis 16.1.2010.
SINNE menee ainakin tämä tyttö. Tervetuloa seuraksi. K-18.
(Ostan kaksi lippua ja jos Tommi ei pääse niin toisen saa joku onnekas.)

enää kaheksan päivää koulua ja sit on joulujuhla ja sit on loma! Ahh sitä on kaivattu. 8)) Ku pääsis vielä hiihtämään niin elämä ois täydellistä.


Tänään olen ollut tosi aikaansaava. Ainoat hyödylliset asiat mitä oon tehny tulee tässä:

- pesin ton vuorikankaan ja laitoin sen kuivumaan
- laitoin kuvat koneelle
- puhdistin suihkun lattiakaivon

Näiden lisäksi olenkin sitten lähinnä istunut koneella ja löhönnyt. Koulusta tultuani kävin kuumassa suihkussa ja jossain välissä join lasin viiniä ja nyt olen sen johdosta entistäkin uneliaampi. Toisaalta mukava pitää tällanen yksinäinen löhöilyilta. Olla vaan ihan turpa kiinni ja hengailla itsekseen. Saa älämölötä sitten kun siltä tuntuu. Nyt ei tunnu.

Silmiä väsyttää kyllä aika kivasti. Pitäis mennä nukkumaan, mut en mä vielä tahdo. Hirvittää kyllä vähän tämä tuleva puolitoistaviikkoinen. Tommi on sen aikaa töissä tuolla jossain ties missä. Turussa kai. Viikonloppukin ilman sitä. :( Ja nyt jo on ikävä. Noh. Kai se tästä. Jos ei muuten, niin kehitän lievän peliaddiktion ja näin unohdan ikäväni hetkeksi. Oon niin viisas, voi että.

Ai niin. Jatkuvan painostuksen myötä työnsin itseni Facebookiin. En ole ihan varma, pidänkö siitä vai en, tai että osaanko käyttää sitä edes, mutta ihan givalta se vaikuttaaa. Aa-aa. Vois pelata.
Aa. Toisaalta tekis mieli neuloa jotain, mutta musta tuntuu että mun aivot toimii aivan liian hitaasti sellaiseen aktiviiteettiin.

Tulin eilen kotiin kolmelta aamuyöllä ja tänään lintsasin koulusta, koska olisin nukkunut joka tapauksessa riippumatta siitä, missä olisin päiväni viettänyt. Ruotsin reissu oli aika jees, paitsi että väsyttää yhä aivan törkeästi. Ei tosin nukuta. Mutta fyysisesti väsyttää ja joka paikka vähän kipeänä, varsinkin hartiat. MUTTA The Mars Volta oli aiiivan mahtava. 8)))) En tosin nähnyt juuri muuta kuin Cedricin ylävartalon, Ikeyn ja välillä palan Omaria, mutta ei se mitään. Kuvia sain aika huonosti johtuen omasta typeryydestäni. Narikkatäti sanoi että kameroita ei saa viedä sinne, joten jätin omani laukkuun, ja sitten totesin että kukaan ei vilkuillut yhtään kenenkään laukkuihin ja jouduin ottaa kuvat surkealla puhelimen kameralla. En oo jaksanut vielä siirtää niitä koneelle, mutta luulisin että edes yksi on julkaisukelpoinen. Laivalla olin vähän turhan humalassa menomatkalla ja mun hiukset värjättiin. Ruottista en ostanu oikeen mitään muuta kuin ruokaa ja metrolippuja. Ja silti meinas rahat loppua kesken. Mun oli tarkoitus ostaa Tukholmasta jotkut hienot kengät, mutta eihän me jaksettu edes käyskentää mihinkään kauppoihin kaiken sen kävelemisen ja kantamisen ja huonojen yöunien jälkeen.

Jotenkin tosi kummallista, että mä oon hereillä ja Tommi nukkuu. Yleensä tää menee nimittäin toisin päin. Tänään on tapahtunut muitakin outoja vastakohtaisuuksia, joista tosin en mainitse sen enempää.

Mua alkaa todellakin pelottaa, että miten saan sen Pauliinan takin valmiiksi. Ja mistä mä saan punaista satiininauhaa? Kellään ehdotuksia? En ole vieläkään ostanut vuorikangasta enkä sen paremmin tikkauslankaakaan, enkä oo ihan varma onko mulla huomenna mitään tekemistä koulussa jos en lähde kesken päivän ostamaan edellämainittuja. Ja kun mua ei vois kyllä vähempää kiinnostaa edes mennä kouluun. On niin lomafiilis tuon reissun takia. Mut pakkohan se on. Tulee pitkiä päiviä. Piitkiä. Veikkaan että ens viikolla oon taas jotain kahtatoista tuntia koululla tyyliin. Eväät mukaan vaan. Ja Tommi, jos se on kotona.

Aijoo. Mummu ja vaari teki pikavisiitin tänne eilen. Nothing special.

Olen syönyt aivan liikaa roskaruokaa ja maha on ihan sekaisin sen takia. Voihan kvittu. Ens viikonloppuna kai bileet. Jossain.

Aah nukuttaa jälleen. En taida paljon muuta nykyään kertoakaan, kuin että mua nukuttaa. :D Jännä sinänsä. Nukuin viime yönä mielestäni hyvin. Ja silti tuntuu, että väsyttää ihan yhtä paljon kuin huonosti nukuttujen öidenkin jälkeen. Ollut ihan viihtyisä päivä. Koulussa edistyin runsaasti. Leikkasin takin palat jo ja tein ne ihme kokeet sille loppukankaalle, ja sitte tein jonkinlaisen työjärjestyksen. Huomenna poikkileikkauskuvia, ja toivottavasti ompelua. Tajusin, että mulla on kymmenen päivää aikaa tehdä sitä takkia. Saa nähdä miten onnistuu. Noo, jään sitte ylitöihin jos näyttää tukalalta. Luultavasti joudun jäädä, koska oon maanantain ja tiistainkin vielä pois koulusta, niin siinä jää ihan kivasti hommaa tekemättä. Neljän päiviä molemmat, tosin tiistai alkais vasta kymmeneltä. Eikä mulla ole edelleenkään sitä vuorikangasta.

Tosiaan lähdetään sunnuntaina Turkuun ja sieltä yön aikana Tukholmaan. Sit tehään siellä jotain ja asustetaan hetki hostellissa ja maanantai-iltana muistaakseni klo 19:00 menemme katsomaan The Mars Voltaa. Fucking finally! Sitte ehkä yön aikana nukutaan siellä samaisessa hostellissa ja sitte joskus aikasin tiistaiaamuna lähdetään takas Turkuun laivalla again.

Ai niin, mun piti tarkistaa paljonko rahaa on tilillä. Jos saisin maksettua sen koulun laskunkin joskus. Ärsymys vaan, kun en tiedä käykö siellä toimistossa pankkikortti or not. Noh, pitää kysyä huomenissa sitäkin.

Tein sapuskaa, woo. Keitin oikeen perunoita.

Heips. Oon taas ees vähän rahoissani, tilille oli ilmestyny neljäkymppiä. Woo niinku. Että mä oonkin köyhä. Mut ei se mitään niin kauan kuin pärjään. Tosin mun pitäis ostaa vuorikangasta täs joku päivä. Tänään olis tarkotus pyöräillä keskustaan ja viedä toi yks paketti postiin. Vuorikankaankin voisin toki metsästää tänään, mutta totta puhuakseni mä en todellakaan jaksa. Väsyttää aivan vietävästi ja sen eilisen kamaluuden takia oon henkisestikin aika poikki. Ei oo kyllä hetkeen tuntunut niin kamalalta. Sattu henkisesti niin paljon, että tuntu niinku mun rinta olis haljennu tai jotain. En osaa selittää. Kuitenki. Ja itkin niinku joku typerä kersa. Että moro vaan naapureille, jotka sai kestää sitä meteliä.

Mut joo ei siitä sitte sen enempää.

Oudon hiljaista taas, kun Tommi on kaukana poissa.

Vois venailla ruuhka-ajan ohimenemistä ja sitte vasta lähteä polkemaan tonne kylmään ja pimeään ja masentavaan kaupunkiin. En siedä neljän ruuhkaa kyllä yhtään. Tuntuu aina että kaikkien ihmisten stressi oikeen tiivistyy tonne keskustaan. Inhottavaa. Kellään ei oo kivaa ja kaikilla on kiire. Yhtä hyvin mä voin mennä vasta joskus tunnin päästä sinne. Paitsi että mihin asti posti on auki? Kuuteen, sanoo netti. Ookoo, lähden sitte joskus viiden jälkeen menemään. Ehtii täs vähän rentoilla ja syödä jotaki.

Joo moro. Ja niin joo muuten, jos joku tuntee suurta tarvetta tulla käymään, niin sanon että tervetuloa. Täälä on vähän yksinäistä nyt taas tämän viikon. Ja varmaan seuraavan ja niin edelleen ja niin edelleen kunnes sitten on joululoma.

Olin eilen helluntaikirkolla Start Revolution -tilaisuudessa. Tai miksi sitä nyt sitten pitäisikään kutsua. Love Is the Revolution -tapahtuman aloitustilaisuus kuitenkin. Oli ehkä parasta ikinä. En olis uskonut, miten paljon nuoria siellä oli. Ja miten tunteella kaikki ylisti. Oli ihan mahtavaa kyllä. Itkin siellä pariin otteeseen. Tapasin tuttujakin jopa, mikä oli epätavallista. Menen ehkä tänäänkin sinne. Mun piti alunperin mennä niille raamattutunneillekin, mitä siellä on nyt meneillään, mutta en hoksannu ajankulua tarpeeksi ajoissa. Mutta seitsemältä on se konsertti ja sen jälkeen sit vielä se Be Part Of the Revolution, joka kans kiinnostais varsin suuresti. Tulis Tommikin mukaan niin olisin vielä iloisempi. 8) Piti mennä illalla Rytmikselle, mutta totta puhuakseni mua kiinnostaa ylistysilta sata kertaa enemmän kuin se keikka. Say what you say. Sitä paitsi Rytmis maksais 16€ ja mulla ei tosiaan ole ylimääräistä rahaa nyt. No sain mä tosta yhestä korsetista 15€ sentään. Mutta niin.


Saatiin lamppu olkkariin, woo. Huvitti, kun Tommi sitä hääräs ensin tuohon niin se tuli vähän väliä kysymään multa jotain niiden johtojen kytkemisestä. Jotenkin absurdia, koska yleensä miehillä on se asenne että naiset ei tiedä mistään mitään jos on jostain tuollasesta kyse. No, tällä kertaa tiesin. Ja minä ne piuhat sinne kytkin sitten loppujen lopuksi ja Tommi avusti pitämällä kiinni siitä lampusta. Kummallista kyllä, kun on näin valoisa tää olkkari. Tottunut sellaseen hämärään valaistukseen.

Mun pitäis laittaa jotain sapuskaa mut en oikeen tiedä mitä laittaisin. Graah.

Ai niin joo. Sari Kankkonen on nyt virallisesti ei-enää-kasvissyöjä. Mut olin mä kaks vuotta kasvissyöjä. Saavutus sinänsä. Mä vaan lakkasin näkemästä mitään järkeä siinä. Sitä paitsi rupes jo ärsyttämään se jatkuva "miten sä sitte voit elää" -kyseleminen.