IRC-Galleria

Sen sijaan, että olisin lukenut (=laskenut) matikkaa uusintaa varten, luin loppuun aamulla aloittamani Ben Elton - "Tappavan kuuluisa" kirjan. Vaikka tiesin murhaajan etukäteen kirjaa ostaessani, piti se kuitenkin lukea loppuun. Monella tavalla mielenkiintoinen kirja, vaikka toisaalta yhtä tarpeeton kuin nykypäivän tosi-TV-ohjelmat, joista kirja kertoi.

Sitten puhuttiin perheen kesken kuolemasta ja siitä miten meidän lasten pitäisi toimia jos kanaemomme kuukahtaa. Useimmissa perheissä ei tällaisia varmaan puhuta. Mutta minusta on hyvä tietää kaikenlaista. Miten muut haluaa tulla haudatuksi (polttakaa mut, kiitos), miten paperisotkut hoidetaan, mihin pitää soittaa ja mitä tehdä. Varsinkin kun noita paperihommia on hoidettavana jopa kolmessa eri kohteessa kahdessa maassa. Mutta koska koko sotku tuntuu menevän erittäin monimutkaiseksi, toivon todella, että kaikki pysyy elossa mahdollisimman pitkään. Mutta jos jotain käy, tiedän ainakin, että pakkaan kokonaisen laatikoston matkalaukkuun ja lähden kiertämään. Kuolema on aina läsnä ja kaikkeen pitää varautua, vaikka se onkin mahdotonta.

Katsoin eilen myös Lapin yliopiston sivustoa ja copterlinen sivuja. En tiedä, miten seuraavaksi Viroon pääsen. En halua enää ikinä astua laivaan, mutta mutta...Miten paljon sitä jaksaa monimutkaistaa asioita?

Pitäis varmaan mennä nukkuu, et aamulla jaksaisi herätä.