Tulin siihen lopputulokseen klo 5 aamulla,
että olen onneton, vaikka ei mulla mitään niin huonosti ole.
Olisin pillittänyt ja parkunut paskaa elämäänikin,
mutten kehdannut, Joel nukkui vieressä...
Ja aamukahvin jälkeen, laitoin elämäni kunnolla sekaisin.
Pitääkö tosiaankin elää kuin kissa kuumalla katolla?