Sillä naisella on todella kauniit kädet, kauneimmat koko sirkuksessa. Naisen hiukset on nutturalla ja ennen esitystä hän silittää loput hiukset nutturaan kauniilla käsillään. Kolme valokeilaa saattaa naisen keskelle sirkuslavaa, jossa on pöytä täynnä laseja.
Minä olen yksi lasi muiden joukossa.
Minussa on paljon vettä, että soin kauniisti.
Nainen ottaa pienen lasisauvan ja kilauttaa ensimmäistä lasia. Kuuluu kaunis ääni. Hän koskettaa muita laseja ja alkaa kuulua musiikkia. On niin hiljaista, että etupenkin ihmisten hengitys kuuluu lavalle. Naisen kauniit kädet soittavat taitavasti laseja.
Minä en soi vielä,
koska minusta lähtee niin korkea ääni.
Minä olen loppuhuipennus,
koska olen pöydän keskellä korokkeella.
Nainen kiihdyttää tahtia, vesi heiluu laseissa ja yleisö pidättelee hengitystä. Koko sirkusteltta soi pienten lasien voimalla. Nainen soittaa silmät kiinni ja yleisö katsoo silmää räpäyttämättä. Nainen lyö keskimmäisen lasin korokkeelta säpäleiksi. Aika hidastuu ja vesi leijuu ilmassa, kun lasinsirut puhkovat sitä. Loppuhuipennus synnyttää suuret aplodit.
Minä olin loppuhuipennus.
Ihmiset taputtavat naiselle, jolla on kauniit kädet.
Minulle ei taputeta.
Minut lakaistaan pöytäharjalla, siinä ovat minun hautajaiseni.
Se pieni hetki, jolloin menin rikki, oli minun tähtihetkeni.
Soin kauniisti, mutten tiennyt soittoni hintaa.