IRC-Galleria

Meijän pieni kissa istuu ikkunalaudalla ja kutoo sukkaa.
Pientä sukkaa, jossa vaihtuu aina väri kun jotain mullistavaa tapahtuu.

Voi Shnitzheli soikoon.

Ostin uudet kengät. Melkein kun ruutu kenkät, mutta ei kumminkaan.
Ne on ruskeat ja niissä on hassuja ruutuja, ikään kuin skotti-ruutuja.
Ostin myös paidan, joka on tietysti hyvin tyylikäs, olenhan minä sen
valinnut ja ostanut. "Merimies-kuosi on tulossa muotiin :D"


Did I?..
Di-ii-d I-i?
I can only sing.
I-ii c-aa-n o-onl-y-y s-ii-ng.

Voihan Shnitzheli soikoon! Autoni on Shnitzhelöity!
Olin siis lomallani Jyväskylässä. Onneksi minulla on oma
kuski, niin ei tarvitse maksaa matkoista.

Hmh.. Siinä siis hyvin Shintzhelimäinen kirjoitukseni tästä viikosta.
Tosin en kertonut aivan kaikkea, en ollut rehellinen.
Haisin kotona monta päivää, ilman ketään, ilman mitään.
Siinä on se puoli, ilman Shnitzheleitä.

Mä katoin kun se hengitti.
Ei oikein osannu tehdä mitään.
Sitten se kuoli.
Mä peittelin sen ja silitin sitä.

"Pipo jättikokoinen, maahan tippui huutaen"
Huomasi pieni-Jake sen, sanoi "Sitä nosta en"
Sisään juoksi pikku-Kaisa, sanoi "Kohta tulee Raisa".
Kaisa oven kiinni paiskaa, ettei kukaan Raisaa raiskaa.

Mä luulin sitä vastakohdaks, mutta se on kaikkea muuta.
Ihminen on erehtyväinen ja ameebasta ei ole kovin pitkä kehitys Ahtisaareksi.

Pingviini-ilmiö:
Toisella nimellä lievä paniikkihäiriö mikä esiintyy
Kaisalla eriskummallisissa tilanteissa.
Kaisa kävelee ympyrää ja läpsyttää jalkoja.
Samanaikaisesti kädet läpyttää/takoo reisiä hermostuneesti ja
ne roikkuvat/riippuvat lattiaa kohti kuin orangin kädet.
Kaisa näyttää siis pingviiniltä joka pyörii keskellä lattiaa kuset housussa.
Kaisan ilme on tuskallinen ja itkun täyteinen.

Mun elämää.
Mun arkea.


Maailma olisi paljon mukavampi paikka;
jos jokainen kirjoittaisi itselleen kirjeen missä kertoo rakastavansa itseään.
jos kaikki irvistelisivät omaksi huvikseen.

Trouble Trouble Trouble

Väsyttää. Viimeksi istahdin koulun jälkeen syömään.

Ensin kamala ja ällöttävä tarina.
Söinpä Rainbowin pakastekarjalanpiirakoita. Naam. Siinä mussutelin rauhassa ja menin hakemaan toisen. Puraisin, *hyi saatana*. Siinä keskellä sitä piirakkaa oli hammastikku. Hyi yök. Siihen loppui syönti. Ajattelin vaatia korvauksia. Ainakin jotain on saatava.

Ja niin. Katja oli meillä. Kosti pakottaa tekemään kasvion. Katjapa keksi idean että kerätään Kaisalle paljon kasveja. Sitä sitten tallustettiin pitkin maita ja mantuja Katjan perässä nokkosia kädessä. Tämän hurjan reissun jälkeen tulin kotiin ja aloin länttiä kukkasia sunmuita sanomalehtiin ja kirjojen väliin. Tein sitä aika kauan. Ja jos ei kasvit kelpaa niin on joku kuollut. Ja jos ne pienet perkeleet tekee vähänkin jotain väärin niin auta armias.Silloin on jo kaksi kuollut. Ja kiva kiva. Siinä laittelin kasveja ja tungin sormeni johonkin pistävään. Jostakin syystä kukka tupussa oli nokkonen. Ja nyt sattuu sormiin. Pyh ja Pah.

Siis älkää ihmiset syökö Rainbowin karjalanpiirakoita.
Ja ei kannata piilottaa nokkosia kukkien alle.

Niin siinä kävi, ei sitä voinut estää. Mitä pikemmin he muuttivat sitä parempi se ei ollut. He pääsivät eroon naapurin kauhu kakarasta. Tuo iloinen lapsi hävisi ja tilalle tuli uusi dinosaurus.
Mehujää auttaa aina. "Eikä se juuri naurata, eikä nostata mielialaa,kun itkusta kaikki alkaa itkuun kaikki aina palaa." Minun pitää vielä ajaa. Päivänlehti tuli suoraan ovelle. Tuo Kauhu nauratti monesti. Anna, me saatin se valmiiksi.





Niin tosiaan. Sirkku muutti.

Olen poikki. Jalat ei kanna. Pihisen.
Salmiakki pastilli ei ollut hyvä juttu.

On se hassua. Kun kaikki tuntuu oleva hyvin, ei hätää, mukavan lämpöinen olo, kaaiikki on hyyvin, ja äkkiä joku tuhoaa sen. Se voi olla jotain sinistä ellei vihreää ja kaikki jännittyvät. Se pomppaa kolostaan ja kaikki ahdistuvat. Tuskan huudot kiirivät korviin. Ovia paiskotaan. Se ei mene pois. Kun keinoja ei löydy niin hätä keksii ne, juuri ne jotka ovat kaikista huonoimmat ja ne jotka ei toimi. Kovinkaan rauhallisena ei ole koskaan tilanteesta selvitty. Kukaan ei voi toimia oikein. Kun paniikki valtaa ihmiset, tulee kaaos. Juuri kun on toivo melkein menetetty, tulee hurrikaani joka pelastaa päivän. Se puhdistaa kaikki paikat, joka kolon ja nurkan. Niin, sitten taas kaikki on hyvin, kun se on poissa. Mutta kukaan ei puhunut itikoista.

Jokainen on kokenut tuon kauhun elämässään, ainakin melkein. Se ilmestyy harvoin, mutta voimakkaana. Se ei jätä mitään arvailun varaan. Se vain on.

Kannattaa tainuttaa se, selkä lattiaa vasten. Sätkii Sätkii. Ei kannata mennä yksin vessaan, se voi palata.


Tuossa siis kuvaus tiistai illastani.

Minulla on liikaa energiaa. VeivaaVeivaaVeivaa.

Voisinpa alkaa tanssia.

Kuunnella musiikkia
Hillua riehua laulaa tanssia
Katsoa tv:tä
Itkeä nauraa iloita tanssia
Istua tuolilla
Kiljua pyöriä katsoa tanssia
Lukea lehteä
Huuta puhua jokeltaa tanssia

Veivaa Veivaa Veivaa. Ja ehkäpä viiraa.

Aika myrsky oli ollu. Miksen minä pääse koskaan mihinkään kivaan mukaan. Nytkin olin helsingissä... Mrrh... No eipä se mitään.

Hankasalmi, tuhansina sirpaleina :D
Mitään ei jäänyt jäljelle, Hankasalmella.
Myrsky tuhosi Hankasalmen.
Okei mä lopetan noi. :P

Ostin tänään kengät. Sellaiset ruutu kengät. Ne on kivat. Eikä ne maksanu paljoa. Nyt tekee mieli lisää uusia kenkiä, mutta kyllä mä kerkeen ostaa niitä.
Muuta en sitten ostanut. Menen joku päivä uudestaan kaupungille shoppaamaan. ^^ Voin ostaa taas kivoja kenkiä

Kohta Mika tulee töistä.


Heijsan!

Uudet kengät, dumti dum.
Kauniit kengät, dumti dum.
Söpöt kengät, dumti dum.
Ruutu kengät, dumti dum.
Minun kengät, dumti dum.
Kaisan kengät, dumti dum.
<3<3<3