Ihminen on silloin epätoivoinen
kun se tekee jonkun hyvin hyvin
epätoivoisen teon joka on viimeinen
epätoivoinen asia minkä voi tehdä
kaikessa epätoivoisuudessaan.
Tämä on viimeinen laulu,
jonka laulan sinulle
Sen nimi on liian paljon
ja liian myöhään
Menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niinkuin ennen
Kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen