Kyllä on synkkä olo taas,
itkettää ja surettaa
Kaunis tää maisema sininen,
niin kuin kyyneleet silmien
Talven tuuli puhaltaa
ja vesi pärskyy niin
Vain yhtä mä rakastin
mut hänet mestattiin
Kun armaani näin menetin
se sydämmein vei
Vain kyyneliä, itkuja
vaan muuta löydy ei
Nyt seison tässä kalliolla,
korkealla kukkulalla
Itseni heitän kuolemaani
omaan turmioon
Jo loppu kipu, tuska tää
armaani jo valossa nään
Ojentaa hän kättään,
luoksensa kutsuu
Mut mikä vielä mättää,
mun elämän kaipuu