Anteeksi, että emme olleet niin paljon yhteyksissä tässä viimeisen vuoden aikana. Ja anteeksi kun peruin ja siirsin kahvittelureissuja niin monesti.
Ystävä lauloi minulle viimeyönä muutaman biisin. Kesken Jarkko Martikaisen "Kaikki Me Kuolemme Pian" -kappaletta purskahdan itkuun. Silloin vasta iski tajuntaan, että rakas on poissa.
En voi enää soittaa ja jutella mistä tahansa. En voi viestittää sopiaksemme kahvittelua. En kuule hyviä (huonoja?) vitsejäsi.
Parhaimmin muistoissani on eräs kesäinen ilta/yö, vuodelta 2008.
Happoradio (pelottava setä :S), Emma (keskustelut), Lahdesjärven ABC (tilaus), yö mun äiteel.
Tuun aina muistamaan meidän yhteiset hetket. Ja haluan kiittää kaikesta. Olit ystävä vailla vertaa.. Olet edelleen. ♥
"Siis missä on rakas tai ystävä parhain,
Siellä sun paikkasi tänään jo on.
Kaikki me lähdemme liian varhain
Kuoleman kankeuden karkelohon."
http://www.youtube.com/watch?v=JESc1Ss5Oyc