IRC-Galleria

Istuskelin äidillä tässä koneella kaikessa rauhassa, äiti on yhä Amsterdamissa ja isä on töissä kahdeksaan asti. Kännykästäni on oli loppunut akku ja laturi oli isällä.

Yhtäkkiä totesin että täällä vetää. Kävelin pois huoneesta, vilkaisin ovelle ja totesin kauhukseni että se oli auki. Ja koiraa ei näy.

Puin kamppeet päälle, käskin poikien pysyä sisällä riensin ulos huutelemaan Famua. Ei mitään. Paniikki kasvaa. Mulla ei ole mitään hajua minne päin lähteä. Päätin mennä meidän yleisintä tietä isälle, alkumatkasta kysyin yhdeltä naiselta oliko hän nähnyt suurta valkoista koiraa ja hän sanoi että kolme varttia sitten meni ohi samaan suuntaan kuin minä olin menossa.
Matkalla ei näkynyt vilaustakaan Famusta.

Saavuin isälle ja otin veljeni kännykän ja soitin ensin isälle, josta ei juurikaan ollut apua, ja sitten äidille joka käski mun rauhottua ja kävellä kaikki Famun "lempi koirakavereiden" pihat läpi. Toisin sanoen kolme pihaa, Morrison, Wallu ja Lilli. Ei näkynyt.

Mikä ihana tilanne, isä töissä, äiti ulkomailla, alle kouluikäiset pikkuveljet yksikseen äidillä, Elina rippileirillä, meillä ei ole yhtäkään pyörää ja kaiken kurruraksi Famulla on kiima-aika.

Lopulta päätin suunnata takaisin äidille että voin katsoa oulun löytöeläinkodin numeron, mutta matkalla yksi auto pysähty kohdalleni ja sieltä kömpi ulos mies joka kysyi minulta että olenko täältä päin, vastasin että olen ja sitten se kysyi että sattuisinko yhtään tietämään kenelle tämä koira kuuluu viittoen samalla takakonttiin.
Siellä oli Famu. Takakontissa siis.
Hysterian partaalla kiittelin tätä miestä samalla kun laitoin Famulle kaulapantaa ja niin pääsin lopulta kotiin väsyneen ja nälkäisen koiran kanssa.

The end. Sen pituinen se ja pitäkää hyvää huolta koiristanne.