IRC-Galleria

And they are so beautiful! Mun omat pikku rotta pojat, kolme kuukautta vanhat black husky striped väriset veljekset Igor & Ivan.

Härregyyd mä oon ihan euforiassa kun he on niin excellenttejä. <3

Moi olen seitsemäntoista vuotta.

Ja voi että oli ihana tapa aloittaa synttärit, mulla oli hammaslääkäri heti puol yhdeksältä aamulla, aika kesti puoltoista tuntia ja ne laitto kaikki edessä olevat ylähampaat uusiksi.

Mulla on aivan ylisuuri hammaslääkärikammo by the way.

Ensin laitettiin puudutus, mitä minä pelkään niin perkeleesti. Koska paikkailtiin useampaa hammasta niin puudutuksia piti laittaa monta, tuohon ylähuulen kohalle, mikä on varsin arka paikka. aijaijaiJAI! Eka piikki sattu ihan vitusti. Toinen kirpaisi kurjasti, kolmaskin kirpaisi kurjasti ja neljäs sattu niin helvetisti että tuli vedet silmiin ja kirosin että "Ai saatana...!"
Sitten ne vielä hetken päästä laitto yhden mutta se ei enää tuntunu miltään kun suu oli jo niin puutunut.

Tuntui muuten aika keljusta kun nenä ja ylähuuli oli puutunu mutta kieli ja alahuuli tunsi ihan normaalisti.

Sitten ne rupes porailemaan, mikä meni paremmin kuin koskaan ennen, kun yleensä mulla vihloo silti kamalasti vaikka olis puudutettu ja nyt ei vihlonut kertaakaan. No mutta siitä huolimatta tärisin kauhusta kun ne änet ja hajut ja kaikki vaan laukasee semmosen kamalan pelkoreaktion.

mut sitten ne alko laittaan niitä aineita siihen hampaaseen, joka yleensä ei oo tuntunut yhtään epämiellyttävältä mutta nyt vihloi ja painoi ja puristi ja minä vaan toivoin koko sydämmestä että pääsis jo pois ja omaan kotiin.

Loppujen lopuksi aikaa tähän kaikkeen meni tunti ja 45min, ja ne oli kyllä mun elämän pisimmät tunti ja 45min. Kun nousin siitä tuolista niin jalat tuntu ihan löllöiltä ja muutenkin olo oli kuin humalaisella. olin painanut kynsilläni kylkiini syvät punaiset painaumat ja sormet oli ihan väsyneet siitä painamisesta.

Sain vielä yhden viimeisen hammaslääkäri ajan elokuulle ja hoipuin ulos. Suuntasin suoraan vessaan ja tärisin ja hengittelin syvän siellä jotain 15min ennenkuin hoipertelin kotiin.

Vieläkin on suu ihan puutunut ja aika ajoin hampaissa tuntuu kurja vihlonta, saa nähdä kuinka kipeet nää leegot on kun toi puudutus loppuu, semmosen hoidon antoivat kyllä lääkärit että huhhuh.

Tuo hammaslääkäri kokemus oli valhetelematta yksi mun elämän kamalimmista kokemuksista.

Sain opiskelupaikan Luovilta. Valmentavalta. hienoa. 8)

Omg, sain kesätöitä. 8))))))))

Kaakonpojan päiväkodilta. Kaksi viikkoa katon että lapset ei tapa toisiaan ja tienaan 280e. 8)))

jdfgxjlfdhvdjgoixhdjgoivjhxrmoigvjoirdjvg

Katsoin juuri Housen viitos kauden viimeisen jakson.

jhsvkjyhsuirgijuhrgdamnAGHHH!!

Mää tiesin! ldkhgjdkfgsdkjfbkhjdblxfkjhbHouse joutu mielisairaalaan.

dzlkvjhxkjhdfkjnhdcxzjdnvdxlojvnzdjfvKutos kausi tullee joskus syksyllä.

ldjvzdoöijhfdhöijvhndzföikj bvEI VITTU en mää voi oottaa niin kauan!

aelkrjhhasiuveciuKRÄÄÄÄÄKS!

o__________________o

Squeeeq!Ei hyvä.

http://www.youtube.com/watch?v=qq9IeFmNZdM

Yö lentokentällä oli yhtä rentouttava kuin viimeksikin, laitoin nukkumaan siinä puoli kolmen aikoihin, ja sain jopa unen päästä kiinni kovasta alustasta huolimatta, kymmenen yli kuusi aamulla äiti herätti mut ja vaahtos että nyt äkkiä ylös, on kiire, bussi juna-asemalle lähtee ihan kohta. Siinä sitten kaikki puoli unisina vedettiin äkkiä takki päälle ja juostiin jättimäisen matka arkku vuoren kanssa bussiin.
Sitten nuokuttiin siellä juna asemalla ja odoteltiin junaa joka tuli vartin yli seitsemän ja lähti puoli kahdeksan.

Junassakin ensimmäiset 3 tuntia, jonka jälkeen loppu aika vietettiin pelailemalla läppärillä ja syömällä.

Oulussa oltiin sitten kahden maissa päivällä ja juna asemalla oli Pekka-eno vastassa. Käytiin vielä ennen kotiin menoa hakemassa Famu Sarilta hoidosta, jälleennäkeminen oli riemuisa, koira hyppi ja pomppi ja minä rapsutin ja lepertelin minkä kerkesin sille.

Kotosalla laitoin heti ensi töikseni nukkumaan, ja vetelin hirsiä aina puoli seitsemään asti jolloin Saara soitti ja herätti mut. Loppu illan istuin koneella ja kävin Famun kanssa lenkillä ja nyt valmistaudun nukkumaan menoon.

Oli hieno reissu mutta aina on silti mukava palata kotiin. Kiitos teille harvoille jotka seurailitte Amsterdamin seikkailujani täältä galleriasta käsin, toivottavasti oli viihdyttävää lukemista.

And so the Amsterdam-arc is over. Thank you, farewell and goodnight.

//Kuvassa Ville ja Mari junassa.

Aamulla käväistiin vielä keskustassa mutka ennen kuin suunnattiin lentokentälle, kateltiin dam aukealla katutaiteilijoita ja kävin ostamassa sen yhden keltaisen paidan, jonka mainitsin tuossa pari päivää sitten, mikäli joku muistaa.

Matkatavaroita oli lievasti sanottuna paljon, ja voitte vain kuvitella miten mukava ne oli raahata bussi pysäkille, bussiin ja bussista lentokentälle.

No lento suomeen lähti sitten siinä puoli yhdeksältä illalla hollannin aikaa. Lentokoneessa oli todella vähän matkustajia, yli puolet paikoista oli tyhjiä.

Ja näin me saavuimme taas finlandiaan, mutta meidän onneksemme (not) juna ouluun lähtee vasta huomenna aaamulla puoli kahdeksalta, eli saamme taas viettää ihanan rentouttavan yön helsinki-vantaa lentokentällä. Yay!

No onneksi on netti.

Hyvää yötä ja nauttikaa omasta sängystänne ja ajatelkaa minua joka istun täällä kovilla lentokentän penkeillä ajatellen omaa pehmeää petiäni.

//Kuvassa katutaiteilija dam-aukiolta, tyypillä oli aivan helvetin hauskat ja kamalan rivot jutut. :D

Tanaan ei tehty yhtaan mitaan. Istuttiin neljan seinan sisalla, katottiin pirates of the caribbeaneita ja syotiin ja datailtiin ja pikkusen siivottiin paikkoja, silla huomenna illalla alkaa operaatio takaisin suomeen. Aamulla viela olis tarkotus kavaista keskustassa mutka jos kerjetaan.

Etta silleesti.

Iltaa immeiset.

Tanaan mentiin huvipuisto Eftelingiin. Meilla oli kamala aikainen heratys puoli kahdeksalta, joskin kyllakaan yksikaan meista teineista ei noussut viela silloin ylos. Tarkoitus oli olla puoli yhdeksalta autossa, mutta porukka alkoi nayttamaan elon merkkeja vasta kahdeksan aikoihin, ja sitten piti tietenkin kayda suihkussa, syoda aamupala rauhassa, laittaa hiukset ja kaikki muu tarkea, loppujen lopuksi paastiin lahtemaan vasta kymmenta vaille yhdeksan. Eihan se nyt tassa kuulosta isolta aikataulusta myohastymiselta, mutta se aiheutti sen etta jumiuduttiin siella eftelingin porteilla ruuhkaan satojen ja taas satojen muiden perheiden kanssa, jotka myoskin halusivat viettaa torstain eftelingissa, Hollannin suosituimmassa huvipuistossa.
Voitte vain kuvitella miten kivaa meilla oli pikkuruisessa toytota yariksessa vasyneiden ja karttyisten Kallen ja Oton, seka ylinmaaraisen kiusaus kromosomin omaavan Villen kanssa, joka harnas ja arsytti pikkupoikia taukoamatta, eli tuloksena hirvea huuto ja riita ja parkuminen. Mina istuin etupenkilla ja yritin parhaani mukaan kuunnella sen kiljumisen siasta musiikkia levyilta, jotka olimme ottaneet mukaan.

No paastiin me kuitenkin loppujen lopuksi perille. Aluksi kuljeskeltiin semmoisessa ''taikametsassa'' jossa oli oikean kokoisia nukkeja ja mokkeja ja kaikkea jotka esittivat kaikkia tunnettuja vanhoja satuja.

Tassa valissa kavaistiin puska labyrintissa, jossa sain omin silmin todistaa millainen sika isoveljeni on. Siella oli yhdessa vaiheessa semmonen silta, joka ruikki vetta ihmisten paalle kun siita kaveli yli. Ville otti tyttoystavastansa Marista kiinni ja piti sita kilpena ettei kastuisi ja niin kaikki veden lensi Marin paalle.
Aika torkeaa eiko? Sanoin sille etta raportoin tommosen sikamaisuuden kylla paivakirjaani niin kaikki saa tietaa millanen hirvia ihminen se on ja sanani pidin, kuten naette.

Sitten me mentiin semmoseen hienoon juttuun, missa mentiin vaunulla semmosessa keijumetsaksi tehdyssa hallissa, siella oli kans mekaanisia keijuja ja menninkaisia ja kaikkea mahdollista, se oli varsin nayttava kokemus.

Seuraavaksi suunnattiin ihan pilkkopimeaan vuoristorataan, olen ennenkin ollut pimeassa vuoristoradassa, mutta tama meni oikeasti lujaa ja kaantyili siihen tahtiin etta se oli yllattavan siisti. Koko ajan tuli semmonen tunne etta pitais suojata paata ettei se osu mihinkaan kun ei yhtaan nahnyt eteensa. Otto totesi sielta tultua etta ''Ilmapiiri oli niin luja etta piti pitaa silmat kiinni'' o_O

Sielta ulos paastyamme oli heti toisen vuoristoradan vuoro, Python. se meni sivuttain ja ylos alaisin ja ihan miten sattuu, Otto olis tahtonut taas mukaan mutta aiti ei paastanyt. Eli menossa oli mukana mina, Ville ja Mari.
Mutta ei Python kuitenkaan loppujen lopuksi ollut yhtaan niin hurja kuin naytti, koska vauhti oli niin hidas. Kokemisen arvoinen kumminkin.

Silla aikaa Aiti oli kaynyt Kallen ja Oton kanssa onginnassa, Kalle oli voittanut ison keltaisen pehmo ankan, kun taas Otto vain pikkuruisen pehmo hiiren, ja sekos Otto-poikaa harmitti ja aiheesta piti angstata ihan luvattoman paljon.

Sitten mentiin puiseen vuoristorataan, johon pienet poijatkin taas saivat tulla mukaan, mutta noin puolessa valissa jonotusta (Ainiin, muistattattehan etta hollannin huvipuistojen jonot on _pitkia_) Kalle meinas ettei se haluakkaan tulla siihen ja haipyi kesken kaiken. No, eipa tuo mitaan, mina, Otto, Ville ja Mari sitten kautiin ajamassa se, mutta eipa tuo nyt niin kovin kummoinen ollut.

Sitten mentiin jonottamaan semmosen sisalla olevaan vuoristorataan (Flying dutchman) joka sitten lopuksi ajoi ulos semmosesta reijasta ja laski suoraan veteen niin etta kaikki kaikki kyydissa olevat kastuivat. Olivat muuten mukavasti laittaneet kyltin siihen kohdalle jossa me aloitettiin jonottaminen ''Tassa kohdin jonottamisessa menee 50min''
Ai kiitos kun kerroitte taman pienen tiedon.
No mutta me ollaan sitkeita ja sisukkaita suomalaisia ja jonotettiin koko helvetin viiskyta minuuttia ja kylla kannatti. Se oli hieno rata. En nyt rupea sen tarkemmin selittelemaan, mutta ehka se sanoo teille jotain etta Ville totes heti vaunusta ulos paastya etta mennaanko heti jonottamaan uudelleen?
No ei me menty kun paljon oli viela eftelingia nakematta ja aikaa oli kuuteen asti.

Seuraavaksi koskenlaskua, jossa meidan takana olevan laivan matkustajille kavi huonosti, silla he ajelehtivat suoraan vesiputouksen alle, kun me taas vaistimme sen juuri ja juuri. Kuivana ei kuitenkaan siitakaan selvitty vaan kaikki olivat enemman ja vahemman markia laskun loputtua.

Lopuksi oli viela yksi sellanen hassu vuoristoradan tyyppinen, mutta siina ei ollut ollenkaan rataa, vaan me laskettiin silla vaunulla ihan vapaasti semmosessa uimahallin vesiliukumaen tapaisessa kourussa.

Sitten syotiin jatiimaiset ranskalaiset ja ruvettiin tekemaan lahtoa. Siina lahella porttia oli semmonen mekaaninen aasi, etta kun siihen laitto 30 senttia, sen pers reijasta lens muovinen kolikko matkamuistoksi eftelingista. Varsin perverssi, mutta mainio idea, silla kakarat sysasivat siihen yha uudestaan rahojaan vain ja ainoastaan nahdakseen kun aasi pieree takamuksestaan muovisen kolikon. Kalle ja Otto hankkivat itselleen kaksi kolikkoa kumpaisellekkin ja Ville yhden itselleen.

lopulta kello tuli kuusi eli efteling sulkeutui, sadat, sadat ja sadat ja viela sadat ihmiset hakeutuivat autolleen aikomuksena lahtea kotiin. Toisin sanoen, tuli vahan ruuhkaa. Tunnin paasta me oltiin edetty noin 50m, ja oltiin yha eftelingin parkki alueella. Kuunneltiin siina cdeita jotka oltiin otettu mukaan juuri auto matkoja varten ja Mari raukka sai tutustua lahemmin mita Nikkilan perhe kuuntelee pitkilla automatkoilla ja hoilaa ihan fiiliksissa mukana: Lauri Tahkaa.
Joo kattokaa vaan oudosti ja esittakaa ettette tunne minua mutta Lauri Tahka on ihan parasta auto musaa pitkilla matkoilla mikali osaat sanat ulkoa ja rallattelet niita menemaan muiden kanssa matkustajien kanssa.

No paastiin me sitten joskus jopa pois sielta ruuhkasta ja ajelemaan kunnolla eika vain seisoskelemaan paikoillamme mutta anteeksi antamaton oli jo tapahtunut: Me ei enaa millaan keretty puoli yhdeksaksi takas talolle etta mina kerkeisin kattoa taman viikon House jakson. (!!!!! :'''''''(() Joo joo, ma olen nahnyt sen jakson ennenkin ja voisin ladata sen koska tahansa netista ja katsoa uudestaan mutta se on silti eri asia kattoa telkkarista suoraan kuin jostain netista.... :(

No kun me paastiin perille niin ehdin maa nahda viimoset kakskyta minuuttia joten ei mun ilta ihan kokonaann pilattu ole.

Kalle hoksasi jossain vaiheessa ettei se loyda sita sen onginnassa voittamaansa ankkaa, josta Otto oli niin kovin kateellinen, ja hetken mietittyamme tulimme siihen tulokseen etta se unohti sen sen kolikoita paskovan aasin luo kun se vei siihen ne kolmekyta senttia. Eipa Kallea enaa naurattanut loppu iltana, kovin oli apealla mielella lapsonen. Life is hard.

Housen jalkeen olin niin vasynyt etta olin niin kamala isosisko etten lukenut edes pikkuveljilleni Harry Potter Iltasatua vaan painuin suoraan tanne kirjustamaan tata way too pitkaa selostusta paivan tapahtumista.

Huomenna mennaan ehka elaintarhaan tai johonkin, ei olla ihan varmoja viela.
Nyt mina menen lepuuttamaan vasyneita aivojani fanfictioiden pariin. Good night and sweet dreams for everybody.