No tietenkin taskuun.
Ja niin pääsimme matkaan. Olimme jo huoneessani lintuhäkin edessä kun Viivu päätti yhtäkkiä ettei häntä enää huvita matkustaa taskustani ja päätti yrittää pudottautumista lattialle. Enkä minä voinut napata sitä kun kädet oli täynnä. Niinpä karjaisin sen enempiä ajattelematta: "ET KYLLÄ VARMASTI HYPPÄÄ LINTU PERKELE!"
Ja sitten Leenu repesi minulle kun sanoin Viivua vahingossa linnuksi. :< Menisitte teki sekaisin jos edessänne olisi lintuhäkki, kätenne täynnä astioita ja taskustanne on hyppäämässä juuri yksi pieni Viivi lattialle.
Onneksi Leena sai äkkiä laitettua kuppinsa ja lautasensa pöydälle ja pelastettua kovin rakastamansa tissigerbiili Viivun.