IRC-Galleria

~Paholainen vaelsi halki Devonin~

Etelä-Englannin ankarin talvi miesmuistiin oli vuonna 1854-1855. Helmikuun 9. päivän vastaisena yönä oli ankara pakkanen ja viisisenttinen lumikerros peitti maan Devonin kreivikunnassa Lounais-Englannissa. Exejoki oli jäässä ja linnut jäätyivät räpylöistään jäähän. Kun aamu valkeni, lumi peitti valkoisena ja tasaisena maan.

Lumessa näkyi vain muutamia lintujen tai muiden eläinten jälkiä - ja sitten noin 160 kilometrin matkan halki koko kreivikunnan näkyi merkilliset jalanjäljet. Ne kulkivat läpi viiden pitäjän, läpi puutarhojen, yli kattojen, heinäpielusten ja muurien, menivät sisään ja tulivat ulos ulkorakennuksista. Jäljet olivat kymmenen senttiä pitkiä ja noin 7 cm levyisiä ja niitä oli parinkymmenen senttimetrin etäisyydellä. Vaikutti, että ne oli tehnyt olento, jolla oli kaviot ja joka kulki kahdella jalalla. Seudun asukkailla ei ollut pienintäkään epäilystä jälkien aiheuttajasta. Ne oli jättänyt itse paholainen kavioillaan.

Nuo aavemaiset jäljet alkoivat eräästä puutarhasta Totnesin pitäjästä ja loppuivat yhtä arvoituksellisesti eräälle Littlehamin kentälle. Toisessa kylässä ne johtivat vajaan, vajasta läpi seinän ulos toiselle puolelle. Jäljet jättäneen olion oli täytynyt kulkea 15 cm läpimittaisesta aukosta. Toisessa kylässä olento näytti ryömineen viemäriputken läpi ja jättäneen jälkiä kumpaankin päähän. Paikoin jäljet näyttivät hehkuvan kuumien kavioiden jättämiltä, koska jää oli sulanut, tai kuten Woodburyssa, tulisen raudan polttomerkeiltä, joka oli painettu kirkonoven ulkopuolelle. Sadat ihmiset näkivät jäljet ja sanomalehtiin tulvi kymmenittäin kirjeitä, joissa väiteltiin jälkien aiheuttajasta. Lähellä Dawlishin kylää jäljet johtivat tiheään, sananjalkojen muodostamaan aluskasvillisuuteen. Kun tiheikköön tuotiin koiria, kerrotaan koirien vetäytyneen takaisin surkeasti ulisten.

Luonnontutkija sir Richard Owen kirjoitti Illustrated London News -lehdelle, että kyseessä oli mäyrän jäljet. Hän korosti erityisesti, että mäyrä asettaa takajalkansa etujalkojen väliin. Tosin se nukkuu talviunta, mutta lähtee joskus kesken untansa etsimään ruokaa. Muita mahdollisia eläimiä olivat kettu, saukko, villikissa, aasi tai poni, jolla oli rikkinäinen kenkä. Muuan luonnontieteen harrastaja väitti, että merkit muistuttivat kengurun jälkiä. Eläin oli vain karannut kiertävästä eläinnäyttelystä ja tuon loikkimisen jälkeen palannut häkkiinsä kenenkään huomaamatta.

Myös rottia, kaniineja, oravia, kurkia ja rupikonnia epäiltiin. Kirkkoherra Henry Fudsen selitti saarnassaan, että jäljet olivat kissojen käpälien jättämiä. Osa kyläläisistä uskoi, että villipeto oli vapaana seudulla ja miehet lähtivät etsimään petoa heinähangot ja kartut aseinaan. Totuutta jälkien aiheuttajasta ei kuitenkaan saatu selville eikä tämäkään arvoitus ehkä koskaan ratkea.

[Mielenkiintosta : D Haha... kaikkee sitä löytääki... Oon khyl kuullu tosta aikasemminki joskus, tuli mieleen Jääkansan Tarina... Onkoha Margit Sandemo ottanu tosta mallia siihen yhteen kirjaan...?]