Nuku vielä hiukan, torku hiukan,
makaa kädet ristissä vielä hetki,
Niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo,
puute niinkuin röyhkeä kulkuri.
Kelvoton se ihminen, läpeensä paha,
joka kaikkialla kieroilee,
Joka silmää iskee, tönäisee jalkaa,
antaa sormillaan salaisen merkin.
Kavalasti hän punoo juoniaan,
ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.
Siksi hän saa äkillisen lopun:
hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.