Hahah! Kylläpä äsken oli hauskaa, skeittasin nimittäin töistä kotiin. Kävin äitin luon tänään ja sielt tuli kova ukaasi, et jos mä en "vie noita romuja muualle, ni ne lentää roskiin tai serkuille tai jonnekki". Eihän nuoruudenrakkaudelle niin kovaa kohtaloa sois kukaan, joten pakkohan tuo oli mukaan ottaa. Pikkasen se on kärsiny tässä vuosien saatossa, mut eteenpäin sillä kyllä vielä pääsee. Kyllä Kallion aamuvirkut taatusti hiero silmiään ku neljän jälkeen rullailin pitkin katuja, käsilaukku olalla tietenki :D Hämmentävää, et pysyin viel näin kuuden vuoden tauon jälkeen pystyssäki. Täst taitaaki tulla mun kesäprojekti, kaupungissa etenemiseen ehkä vaivattomin ikinä!