matka kuusamoon oli vaikee ja luminen.
pari porokolaria oli tosi lähellä ja pitiki koputella
jalopuuta parii kertaa ku pääsi toteamasta ettei
oo ollu vakavas kolaris :D
matkaseura oli loistavinta, noora ja hape.
sieluni vuodatin taas ihanille ihmisille. sainkin pari hienoa
elämänoppiaki mukaan.
lähettii ajaa 17:30 ja oltii perillä 03:00 <3
ihanaa.
tänää sit heräsin aamulla järkyttävään migreeniin,
oon vetäny 2000mg kivuntappajia ja oksentanu sellasen
puol sankoo et, elämä hymyilee.
voisin jopa sanoa että hieman minua masentaa, mutta
kai se tästä.
jokseenkin on hämärä olo, mutta kukapa sitä ymmärtää?
olispa edes musanteko välineet mut neki saa vasta tammikuus ku hakee omat tavarat.
niin, ja vielä lopuksi kauniin biisin sanoja jotka auttoivat minua:
"onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa, ja onneton ken pakenee kun jäädä haluaa"
- popeda - tahdotko mut tosiaan
katy kuittaa.