Miten elämä onkin mennyt niin nopeaa?
Yhtäkkiä mä muistan sut ja etsin sut käsiini facebookista. Mä haluan nähdä, miltä sä näytät. Mä haluan tietää, miltä musta tuntuu kun mä nään sut.
Ja musta tuntuu....
tyhjältä...oudolta...hyvältä...onnelliselta..sun puolesta...
Ja yhtäkkii mä muistan, kuinka yksinäisen olon sä mulle teit..
Kuinka kodittoman...vaikka olihan mulla koti sun kanssa...
Kuinka ruman..vaikka sullehan mun piti olla kaunis...
Ja sitten mä muistan ne hyvät hetket. Kun me tavattiin,
kun me naurettiin, kun me oltiin jotakin upeeta,
ennenkuin me yritettiin muuttaa toisemme.
Ja mun tulee ikävä.
Ja mä haluun sanoo kiitos.
Vaikka sä satutitkin mua.
Sä annoit myös onnea.
Ja mä haluun muistaa sen.