IRC-Galleria

Miten sitä ihminen on niin hyvä uskonen, ettei se ymmärrä lopettaa ajoissa?
Vaikka sitä kerran polttaa sormensa, niin ei oteta opikseen, vaan poltetaan taas se sormi.
Siinä on vikaa joko hermostossa, järjessä tai sitä vaan toivoo niin lujasti ettei pysty uskomaan omatuntoaan. Mutta jossain kohtaa se raja tulee, jollon sitä ymmärtää lopettaa.
Silloinkin se voi olla jo myöhäistä.
Aina sitä pitää mennä ja kolauttaa polvensa pöydän kulmaan, ja tuntea kivun aiheuttama vittuunuminen ja ärsytys. Mutta sitten kaadut katukivetykseen, ja jalkasi murtuu. Sillon kipu on moninkerroin suurempi ja sillon kipu on tuskaa ja kärsimystä. FYYSISESTI.

Tunne tasolla voi käydä täysin samallalailla. Vittuilet jollekkin ja hän haistattaa sinulle paskat. Sitten jatkat vittuilemista ja kuulet ilkeitä haukkumisia ja sitten tulee jo turpaan.

Tai ehkä sitten parempi esimerkki: Olet laiska etkä siivoa koskaan huonettasi ja äitisi sanoo sinua laiskaksi. Sitten kun äidiltäsi palavat hermot, hän haukkuu sinut kelvottomaksi, hyödyttömäksi, mitättömäksi luuseriksi jonka voisi heittää pihalle, eikä takaisin tulemista ole.
Sillon kipu on HENKISTÄ.

Kumpi näistä sitten on rankempi, henkinen vai fyysinen tuska?

Fyysisessä sinut voidaan ehkä korjata lekurin veitsellä, tai sitten amputoidaan jalka.
Kamalaa, monet huippukirugit voivat operoida sinut niin ettet tunne kipua. Mutta sekään ei ole aina mahdollista.

Henkisesti mielesi voi vaurioittua jonkin tramaattisen tapahtuman seurauksena.
Läheisen kuolema, katastrofi tai vastaava. Mutta voidaanko sinua silloin auttaa?
Keskustelet asioista joista et saa itsekkään tolkkua, avaudut ventovieraalle ihmiselle joka sanoo olevansa psykiatristi ja hän auttaa sinua.
Oletko menettänyt järkesi? Ja miltä se sinusta nyt tuntuu? Oletko onnellinen?
Henkisesti sinua myös voivat auttaa paljon läheisesi, paras ystävä tai parempi puoliskosi.
Se on halpa lohtu sekin.

Jos minun mielipidettäni kysytään, en osaa vastata. en ole tuntenut niin suurta fyysistä tuskaa.
Henkisesti, olen.