IRC-Galleria

kun muut eroaa, ne ostaa suklaata. kun minä eroan, ostan uuden näppäimistön :DD tää on ihan mahtava <3 Ducky, punaisilla kytkimillä. tää on kans "shine" -versio, eli tässä on taustavalot :D



http://www.verkkokauppa.com/fi/product/31505/dhcct/Ducky-SHINE-Red-Sw-Red-Led-Nordic-mekaaninen-nappaimisto

teinisuhteen kesto 7 päivää, palvelimen uptime 223 päivää

http://www.youtube.com/watch?&v=I43GUnZN_s4

Tajunnanvirta on bestest, joten sitä on nyt luvassa, yay!

Mulla on kolme asiaa ja haluaisin aloittaa sillä yleisesti ajankohtaisimmalla asialla, mutta se varmaan karkottaa lukijat nii jätän sen viimeiseksi :P aloitan loppupeleissä siitä kaikista hankalimmin käsiteltävästä asiasta, eli musiikista - tarkemmin ottaen omista viimeaikasista ajatuksistani musiikkiin liittyen.

Oon viime aikoina miettiny, että musiikin suhteen ihmisiä on kahdenlaisia: yksi osa keskittyy hyviin asioihin ja toinen osa keskittyy huonoihin asioihin. Nimetäänkö nämä kaksi ryhmää nyt sitten vaikkapa tykkääjiksi ja hatereiksi. Miten näitten ero sitten käytännössä tulee esille? Kaikillahan on tiettyjä kappaleita tai yhtyeitä mistä tykkää ja toisista taas ei tykkää.

Ero tykkääjien ja hatereitten välillä on siinä miten ne suhtautuu uuteen musiikkiin. Tykkääjät etsivät ennakkoluulottomasti hyviä juttuja uudesta musiikista. Tykkääjä on valmis yrittää ymmärtää mikä siinä musiikissa on hienoa, mikä siinä on iskevää, mikä siinä on nerokasta, mikä siinä on tunteisiin vetoavaa. Jos tykkääjä ei löydä tarpeeksi arvokasta sisältöä uudesta musiikista, hän ei tykkää siitä.

Hater taas aloittaa kuuntelemisen hyvin ennakkoluuloisesti. "olen aiemmin tykännyt siitä ja tästä, olen aiemmin vihannut sitä ja tätä". Haterin ensivaikutelma uudesta musiikista reflektoi hänen aiempia kokemuksiaan musiikista.

Loppupeleissä sekä tykkääjät että haterit löytävät omat suosikkikappaleensa ja -yhtyeensä, ei siinä mitään. Tykkääjä saattaa olla tykkäämättä uudesta kappaleesta vain, koska tunnelma oli väärä. Hater taas saattaa vaikkapa alkaa tykkäämään ihan uudenlaisesta musiikista vain, koska hän tottuu siihen uuteen musiikkiin, vaikkapa koska hänen paras kaverinsa koko ajan soitattaa tätä hänelle - "hei täähän paranee joka kuulemalla".

Kaikki ihmiset on musiikin suhteen sekä tykkääjiä että hatereitä. Ei juurikaan kukaan kuulu kumpaankaan ääriryhmään. Itse kuitenkin haluaisin olla tykkääjä ja arvostan myös muissa ihmisissä sitä, että he ovat tykkääjiä. Muuten en ehkä välittäisi niin paljoa, mutta koen, että paras tapa syrjäyttää valtavirtamusiikki ja saada taiteellinen musiikki pinnalle, on olla tykkääjiä. Menen jopa niin pitkälle, että väitän, että haterit synnyttävät semmoiset ilmiöt kuin Rebecca Black, Justien Bieber, Robin jne.

Minäkin nauran huonolle musiikille, ei siinä mitään. Täydellisessä maailmassa kuitenkin tollanen ripulinroiske ei saisi rahoitusta. Miksi se sitten ärsyttää minua, eihän se minulta mitään ole pois? Se ärsyttää minua siksi, että haluaisin teoston ja vastaavat valtavirtamusiikkikoneistot pois maailmankartalta. Teoston kaltaiset järjestöt ajaa vain ja ainoastaan valtavirtamusiikin asiaa sanoi kuka sitten mitä tahansa. Teoston kaltaiset järjestöt myös aiheuttaa hallaa pienille toimijoille.

Täydellisessä maailmassa taiteellinen, hyvä, innostava, uusi musiikki saisi palstatilaa. Nykyään palstatilaa saa vaikkapa Rihannan uusi biisi - ei siksi, että se olisi hyvä, vaan siksi, että se on Rihannan tekemä, sillä on iso nimi ja iso levyfirma mainostaa. En varsinaisesti vihaa Rihannaa tai muuta vastaavaa musiikkia, on sillä ihan hyviäkin biisejä. Harmittaa vaan, kun se saa aina suhteessa niin paljon enemmän palstatilaa kuin mitä on ansainnut.

muokkaus: oho, kun luin tämän läpi, huomasin, että pitäisi varmaan vähän selittää miksi haterit luo semmoiset ilmiöt kuten Bieberit jne :D

Kun tykkääjä kuuntelee jotain musiikkia eikä löydä mitään kiinnostavaa tai hyvää, hän vaan toteaa biisin huonoksi. Joskus se mieli muuttuu, mutta vaikkapa Bieberin suhteen se ei muutu, koska se on tajutonta ripulia (no okei, aniharva ehkä voi lopulta tykätä, mutta ei kyllä mitenkään tarpeeks moni, jotta siitä sais ilmiön).

Kun hater kuulee Bieberiä monta kertaa, se voi jäädä soimaan päähän, siihen tottuu jne. Se rakentaa haterille alitajuntaisesti käsitystä musiikista. Lopulta hater saattaa alkaa kuuntelee sitä, tai ei ainakaan vastusta, jos joku soittaa sitä. Sen turvin levy-yhtiö ratsastaa noilla.

Jos kaikki ois vaan silleen "no onpas tylsää kun ei tässä oo tehty mitään oikein", sitä ei vois soittaa missään. Haterille sen sijaan tulee ainakin negatiivisia tuntemuksia, joissakin tapauksissa tosiaan yllättävää kyllä selkeesti niitä positiivisiakin tuntemuksia, kun se biisi on jääny soimaan päähän.

Tämä nyt vain on mun teoria aiheesta, voin olla väärässäkin. Teoriani tueksi voin sanoa, että mulle ei oikeen jää mitään paskaa ikinä soimaan päähän. Jos jää soimaan päähän, se sit lopulta yleensä on aika hyvää. Ei oo frontside olliet soinu tän pojan päässä. Toisaalta kuulen paljon juurikin musiikin suhteen ennakkoluuloisiksi kokemiltani kavereilta miten se ja tämä ärsyttävä biisi on jäänyt soimaan päähän.

---

Voivv ai 2 juttuu viel? No, onneksi ekaa juttua kirjoittaessa meni vasta ensimmäinen sumppi ja toinen on vielä jäljellä! Kolmatta kirjoittaessa voisin vaikka ottaa unicumia!

Toisena juttuna haluaisin kirjoittaa ajankohtaisista poliittisista asioista, jee! :DDD Politiikka kiinnostaa kaikkia niin paljon. Niin, näin talousscheissen keskellä mun mielestä ois asiallista nostaa esille kuinka paljon rahaa kaikkialle sysätään ihan turhaan. Mulla ei ehkä ole loppupeleissä mitään mielipidettä asiaan, mutta ainakin asia ihmetyttää itseä.

Kävin joku kuukausi sitten kysymässä opintotoimistolta vai mikä liekää tuolla meidän tiedekunnassa että miten ilmottaudun lukuvuodelle 12-13 kun olen käytännössä täysipäiväisesti töissä, mutta aion silti suorittaa muutamat viimeiset kurssit. Ne vastas siellä, että pitää ilmottautua läsnäolevaksi ja ihmettelivät mitä minulla on sitä vastaan, että saan opiskelijaetuja. Niin, mitä minulla on sitä vastaan?

Mä aion olla töissä. Mä saan rahaa siitä, kun mä olen töissä. Mun ei kuulu saada opiskelijaetuja. Opiskelijaetuja pitäisi antaa niille, jotka opiskelee täysipäiväisesti ja sen takia niillä on liian vähän rahaa. Käytännössä homma taitaa kuitenkin toimia vähän eri tavalla.

Monet kyllä ihan varmasti käyttää opiskelijaetuja ihan oikein, kuten minäkin tein monta vuotta. Mutta jos ajatellaan, että jokainen opiskelija vaikkapa nauttii ensin opiskelijaeduista 6 vuotta opiskelijana ja sitten vielä vuoden töissäkäyvänä, siitä koituu ihan mieletön lasku valtiolle. Voisin kuvitella, että järjestelmän väärinkäyttäjiä on tosi paljon. Itse asiassa oon kuullu vaikka kuinka monen kehuskelevan miten ne käyttää järjestelmää väärin.

Mä ymmärrän, että ei haluta tehdä säännöistä liian monimutkaisia, se on hieno asia! Mutta joko ihmisten pitäis oppia olemaan hyväksikäyttämättä tommosia porsaanreikiä tai sitten ois ehkä hyvä miettiä hommaa jotenkin uusiksi. Kuten jo aluksi sanoin, en nyt varsinaisesti osaa mitään ratkaisua tarjota, mutta asia on kyllä viime aikoina mietityttänyt.

Ja olenpas muuten satavarma, että opiskelijaedut ei oo ainoa juttu, missä valtio maksaa ihan vitusti rahaa vääristä syistä: http://www.hs.fi/politiikka/Vartiainen+Pitk%C3%A4+poissaolo+t%C3%B6ist%C3%A4+verovaroin+ei+ole+perusoikeus/a1305564097278

Mun pieneen päähän ei mahdu nyt ymmärrys siitä, että miksi Vartiaisen päätä vaaditaan nyt vadille? Eikös toi ole ihan järkevää settiä? Ihmisten pitää käydä töissä tai muuten täällä tulee tosi kalliit sairasvakuutus-, eläke- ja opiskelumaksut. Mm. jenkkiläisethän itkee koko ajan kuinka perseestä on maksaa kaikkea ja euroopassa on kaikki niin paljon paremmin. Jenkkilän malliako me halutaan tänne?

Oon ollu aika vankka vasemmistolainen (en tarkoita puoluetta), mutta alkanu kyllä kyrsiä nää järjestelmän väärinkäyttäjät niin paljon, että oon jopa harkinnu oikeiston äänestämistä ensi vaaleissa :'(((

---

Ja sit jääkiekosta :D mua ahdisti eilen aika paljon seurata facebookkia, kun selvisi, että Suomi pääsi jatkoon ja Ruotsi ei. Mä seurasin Suomen ottelua Ruotsin TV:stä (internetstreami, ilmanen) ja siellä ne selostajat koko ajan toivo, että Suomelle menisi kaikki hyvin jne. Ei todellakaan ollu mitään semmosta "hahaha USA rankaisi kun Suomi nukahti, ihan oikein niille", vaan tosi kannustavaa koko ajan. Ei ne selostajat ikinä kertonu suoraan kumpaa joukkuetta ne kannatti, mutta ei ne ainakaan Suomelle mitään pahaa toivonu.

Sit Ruotsi tippuu ja facebook - siis teoriassa mun kaverit - floodaa juttuja siitä kuinka se on oikein Ruotsille ja ollaan vahingoniloisia ja W - T - F!!! Mä koen kyllä itteni usein lapselliseksi monilta osin, mutta eikös toi nyt ole tosi jälkeenjäänyttä? En kyllä juuri ikinä ymmärrä vahingoniloa muutenkaan. Mitä hyvää siitä seuraa suomalaisille, että ruotsalaisilla on paha mieli?

Itse asiassa toi ruotsalaisten paha mieli taitaa olla vaan se, mitä suomalaiset vahingoniloiset toivoo. Todellisuudessa ruotsalaisia ei näyttäis toi jääkendo kiinnostavan yhtään (viite: HS kirjotti tänään miten Ruotsissa puhuttaa tyhjät katsomot). Tuntuu tää suomalaisten meininki kyl taas niin jälkeenjääneeltä ja ahdistavalta.

Ruotsissa ollaan kyllä niin monella tavalla Suomea eellä, että ihan turhaa kyllä yhtään yrittää pilkata. Kaipa se joku monimutkainen psykologinen ilmiö on, että kun oma itseluottamus tai omat kyvyt on huonot, pitää pilkata toista ja ollaan vahingoniloisia. En kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä tuota ollenkaan.

---

Jöö, jospa sitä ensi kerralla vaikka kirjottaisi kuinka on kivaa kun aurinko paistaa, kesä tulee, elämä on ihanaa jne :D tuntuis, että taas kaikki vituttaa jne... enkä osaa oikein ilmaista itteäni, että oikeasti oon tosi tyytyväinen elämääni ja kaikkeen :D pienet, maalliset asiat vaan välillä ottaa päähän. Sit, kun niitä voi jakaa jonkun kanssa, ne ei enää otakkaan niin paljoa päähän <3

Oho en ollu ollenkaan true nyt. Noniin, nyt äkkiä jotain metalliuskottavaa tähän... Öh ei keksi. No, kerronpa vaikka mitä kuuntelen. Kukaan ei kuitenkaan tiiä tätä, koska tää on liian erilaista kuin tylsä paskametalli mitä kaikki muut kuuntelee :(

np. 1349 - Singer of Strange Songs

Tohon vois muuttaa "A real friend stays no matter what". Vähän on ehkä yksinäistä aikaa nyt ku kaikki muut pelaa diabloa, mutta kun ootte kyllästyny siihen nii täällä mää oon :D lol

Tulos oli 91,44% homoseksuaali

"Homoutesi on jo näkyvää. Et pysty peittelemään tunteitasi ja jos pystyt on se jo todella vaikeaa. Jos olet vielä kaapissa, niin nyt on aika tulla jo ulos. Muut jo tiedostavat homoutesi. Turhaa häpeät uusia tunteitasi."

Lääkkeeksi ehdoteltiin kaapista ulos tulemista.

Panu will you marry me??? <3

Jos pitäis sanoo yks joku juttu millanen ominaisuus naisessa ois total turn-off siinä mielessä, että en vois missään nimessä olla semmosen naisen kanssa niin yksi juttu tulee mieleen!

Jos nainen ei tykkään muumeista nii ei voi kyl arvostaa, ei oo vaimomatskuu!! :D

Ei oo yhtää puuhakas päivä, mutta semmonen fiilis on silti haha. Fiiliksen tarjosi http://www.youtube.com/watch?v=pYWqHGwUthM paras muumibiisi ever <3

No pain, no gain.

Oon taas alottanu lenkkeilyn. En tosin ajatellu kirjottaa siitä, vaan penkkiurheilusta. Tiedän, että monien mielestä se on ihan dorkaa, ja ymmärrän niitten pointin täysin. Mä kuitenkin jostain kumman syystä tykkään siitä ja koitan tässä selventää sitä miksi se ei oo niin dorkaa kuin miltä se nopeasti ajateltuna tuntuu. Lopuksi aattelin vielä avautua siitä kuinka perseestä jääkiekko on :D

Ensinnäkin mietitään elämää ja mitä elämältä haluaa saavuttaa. Se on vähän niinku ihmisen perusluonteessa, että haluaa omasta elämästään jotain suurta ja erityistä. Sitä haluaa, että juuri se oma elämä on ainutlaatuinen, mahtava ja merkittävä. Sitä haluaa, että oma elämä ei oo vaan maailmankaikkeuden mittapuulla pienen hetken verran, vaan sitä haluaisi, että se olisi jotain pysyvämpää.

Sitten, kun sitä ei hyväksy, että oma elämä meneekin hetkessä ohi eikä se ole mitään erityistä, sitä masentuu. Niin kävi myös minulle. Olin ajatellut, että minun elämäni on kyllä erikoinen ja minä olen erityinen ihminen. Ehkä minusta tulee rokkitähti, ehkä minusta tulee presidentti, ehkä minusta tulee nobelpalkinnonsaaja, tai ehkä minä vaan nain maailman hienoimman naisen ja kasvatan hänen kanssaan maailman hienoimmat lapset.

No niin ei käynyt (ainakaan vielä :DDD). Masennuin. Tuli ties kuinka monetta kertaa se aika vastaan, että nyt joutuu taas perustavanlaatuisesti miettii omaa elämää uusiksi, mitä siltä haluan ja mitä voin saada siltä. No, haluaisinhan minä edelleenkin sen maailman ihanimman naisen ja parhaat lapset. Haluaisin kans saavuttaa jotain suurta maailmankaikkeuden mittapuulla. Mutta lyönkö edelleen päätäni seinään pyrkiessäni tuollaiseen, johon loppupeleissä voin itse vaikuttaa hyvin vähän?

Otan elämäni nykyään paljon rauhallisemmin kuin ennen. En pyri siihen, että joka hetki, jonka elän, on erityinen. Päivät menee ohi, viikot menee ohi, kuukaudet menee ohi... Ehkä tein jotain erityistä, ehkä en. Suunta on ainakin jonnekin ja kaikki, mikä tulee vastaan, yritän ottaa hymyillen vastaan. Lopulta olen ajautunut semmoiseen tilanteeseen (nyt tulee ihan karseeta ripulia, oon kyl täys kusipää :DDD), että tuntuu ihan siltä kuin moni muu kokisi, että minun kanssani vietetty aika olisi jotenkin tosi erityistä!!! le wat O.o

Kieltämättä, kyllähän sitä tulee nykyään tehtyä lähes liukuhihnalla vaikka mitä siistiä! Viime vuoden kohokohtia oli vaikkapa MC Mökän hallituksen ryhmähenki, bändi- ja videoillan järkkääminen, kesän lukuisat reissut (Nummirock, Heidin mökki, Pöri), hauskat setit töissä, monta hauskaa juttua koululla ja OtaCraftin kasvaminen. Tänä vuonna ollu jo OtaCraftin megahuippu turnaus, SoW:n demon julkaiseminen, vakituisen työpaikan hankkiminen jne.

Monet varmaa kuitenkin ajattelee, että mun elämä on vähintäänkin nihkeä, kun istun niin paljon kotona. Onhan se niinkin. Toisaalta olisiko nurmi vehreämpää muualla? Ehkäpä. Nyt kuitenkin on enää tämä kuukausi täysipäiväistä opiskelua jäljellä ja sen jälkeen en taida enää koskaan palata tähän elämäntyyliin. Tuskinpa tässä siis on syytä stressata siitä meneekö joku aurinkoinen päivä ohi tai pitäisikö olla enemmän ulkona vetämässä kännejä.

No mitenkäs sitten se penkkiurheilu, mähän oon tässä kirjottanu vaikka mistä muusta ripulista. Tää kaikki päätyy vielä ihan loogiseen yhteenvetoon, joo joo, ihan varmaan!

Eli ollaan nyt päästy siihen lopputulokseen, että jos alkaa jotenkin optimoimaan miten elämästään saa suurta ja mahtavaa, masentuu. Mikäs sitten ois hyvää vapaa-ajanvietettä, kun ihminen kuitenkin tarvitsee sitä? Joo, kyllähän se on ihan jees silloin tällöin käydä ulkona vähän kahvittelemassa tai kaljalla (kuka muuten haluis käyä joku päivä taas? ;)) mutta ois se hyvä jotain muutakin. Voishan sitä vaikka itsekin harrastaa jotain urheilua, voishan sitä soittaa jotain musiikkia, voisihan sitä vaikka maalata tai piirtää, jos semmoista osaa... mulleppa ny vaan löytyy paikka sydämestä mm. penkkiurheilulle. Ei sitä vaan käy kieltäminen.

Penkkiurheilu on kiva, kun sitä voi harrastaa tosi monimuotoisesti. Se on myös jännää. Urheilulajin strategiat ja taktiikat on vähän niinku miettisi matemaattisia kaavoja. Toisaalta huippu-urheiluun kuuluu myös jatkumo siinä mielessä, että aiemmin on tapahtunut jotain tiettyä ja nyt voi jännittää käykö niin uudestaan! Penkkiurheilu onkin parhaimmillaan semmoista, joka avautuu hitaasti. Pitää tuntea pelaajia, pelaajien historiaa ja lajin historiaa, jotta kokemuksesta saa kaiken irti. Onneksi tosin se ei ole välttämätöntä yleensä.

No sit on olemassa hyviä penkkiurheilulajeja ja sit on olemassa vähän huonompia. Salibandyporukalla kerran puitiin uusia olymppialajeja ja sillo todettiin, että kyllä siinä urheilulajissa niitten maailman huippujen pitää osata osoittaa yleisölle, että ne osaa oikeesti jotain hienoa ja että ne on lahjakkaita. Jos jonkun lajin huiput vaikuttaa tasoltaan semmoisilta, että katsoja kokee, että parin vuoden harjoittelemisella olisi itsekin yhtä hyvä, se laji on epäkelpo hyväksi penkkiurheiluksi.

Paitsi, että lajista pitää välittyä yleisölle sellaista "vautsi ne on taitavia" -tuntemuksia, laji tarvitsee mm. jatkuvuutta ja helppoa lähestymistä yleisölle. Jatkuvuus onkin toinen suuri haaste uusille urheilulajeille. Sen sijaan internet tarjoaa hyvän pohjan helpolle lähestymiselle. Jos urheilutapahtuma on liian pieni televisioitavaksi, se voidaan silti streamata internetissä. Samoin jos urheilutapahtuma on toisella puolella maailmaa (eri aikavyöhykkeellä), voidaan se tarjota helposti "jälkilähetyksenä" VOD (video-on-demand) -muodossa.

Lopultakin pääsen siihen lopputulokseen, että jääkiekko (ja formula, mutta kuka vittu haluaa kattoo, kun jotkut ajaa autoilla ympäri jotain betonirataa ja pilaa luontoa??? ei voi käsittää) kusee ittensä just nyt tosi pahasti ja se on hyvä asia. Jääkiekkoa paljon parempia penkkiurheilulajeja löytyy useita ja mua ei varsinaisesti haittaa ollenkaan, että vaikka mm-kisat on suomessa, niitten näkyvyys on surkea. Se on vaan hyvä asia.

Jääkiekkoa tai ylipäätään penkkiurheilua rakastavia on lopulta vaan osa suomalaisista ja lopuille kynnys seurata tätä tapahtumaa on aivan liian korkea. Radiosta voi kuunnella kotona ilmaiseksi, muuten joutuu maksaa maksukanavasta, mennä täyteen ängettyyn urheilubaariin tai "hakkeroida" itselleen (laiton) nettistreami. Valtaosa niistä, joita homma ei kauheesti kiinnosta, ei varmaankaan jaksa vaivautua.

Jääkiekolla on - halusitte tai ette - ollu pitkään suomalaisessa kulttuurissa erityisasema. Nykymenolla se erityisasema katoaa ihan totaalisesti, kun saatavuus on niin surkea. Joku muu, parempi, penkkiurheilulaji tulee tilalle, kenties. Kunhan se ei vaan olisi jalkapallo, se on ihan karseeta kuraa kattella.

En nyt itte osaa tästä suoriltaan ehdottaa mitään sen kummoisempaa lajia tilalle kuin eSportsia noin yleensä :D mutta voisi se olla joku muukin! Mua ei ärsytä eniten jääkiekossa vaikkapa se, että ne pelaajat tuntuis keskimäärin olevan semivajaita ja alkoholisoituneita, tai että on aivan liian hyvä strategia tehdä yksi maali aikasin ja sit vaan puolustaa johtoaan loppuun asti ja sit tilanne vaan resetoituu, jos päästääkin sen maalin... vaan mua ärsyttää kaikista eniten se, että tuomaripeli ratkaisee niin paljon. Jalkapallossa se on vielä suurempi ongelma, kun niitä paitsioita on käytännössä mahdotonta viheltää joka kerta oikein.

Aion kyllä olla jatkossakin penkkiurheilija, koska - vaikka nyt en varsinaisesti olekaan ylpeä siitä - se on mulle mukava tapa rentoutua, tykkään penkkiurheilun luomasta jännityksestä (etenkin jatkumon takia) ja se on kivaa spekuloida muitten lajia seuraavien kanssa strategioista, taktiikoista ja kaikenlaisesta muusta peliin tai pelaajiin liittyvästä. Harrastus, ajanviete, wateva. Ois kuitenkin ihan jepa, jos se jääkiekko ny syöstäis pois Suomesta ja tilalle tulis jotain vähä parempaa :P

Ei vittu unohdin koko blogipaskan ja nyt on jo yli puolenyön :DDDDDDDDDDDDD

voi jeesus jos tää oli tässä.

edit: vittupersesaatanakullipaska