Onko teillä, hyvät ihmiset - koskaan ollut sellaista ongelmaa, että tekisi mieli kirjottaa jotain kivaa, mutta päähän ei tosissaan pälkähdä mitään, mistä voisi avautua - tai ainakaan mitään fiksua.
Minulla meinaan on ja on muuten hyvin usein.
Mielestäni se on hieman tylsää, koska kirjoittaminen on kuitenkin ihan kivaa.
yksi hyvä puoli äidinkielen aineissa on.
Niissä annetaan otsikko valmiiksi, minua se ainakin helpottaa huomattavasti.
Muuten.
tuli tässä vaan mieleen, kun äidinkielen tunteja mietin, että kummassa olen oppinut suurimman osan rakkaan äidinkielemme kielioppikoukeroista, ns. "online" vai ihan sielä tunnilla.
Ja muutenkin!
nostakaa heti käsi ylös, jos keksii miksi on hyvä tietää jokaisen suomenkielen taivutusluokan nimi?
tai mitä eroa on perfektillä ja pluskvamperfektillä?
(muuten, mulla ei tosiaankaan ole hajua, mitä noi sanat tarkottaa, mutta luulen osaavani käyttää niitä)
Eli tiivistetään nyt vähän, jos joku ei jaksa koko listaa lukea..
esitin kysymyksen, että miksi nuorison täytyy kitua yläasteella äidinkielen tunneilla opetellen sitä mitä termejä käyttävät puhuessaan.
Vain sen takia, että voisivat unohtaa ne viimeistään vuoden päästä..
ja lopuksi pari sokeripalaa.
Koittakaapa lausua sana: "Olimme kävelevinämme" (mon 3. passiivi ) (ok, emmä kaikkee oo unohtanu)
ja sitten vielä toinen..
Koittakaa sanoa todella nopeasti ilman virheitä seuraava lause:
"Salakavalankalansalakavalakavallus"
Suomenkieli on kivaa <3