Olit matkalla kotiin, kun kuolit.
Se oli auto-onnettomuus. Ei mitenkään merkittävä, mutta kuolettava kuitenkin.
Jätit vaimon ja kaksi lasta. Se oli kivuton kuolema. Hätäensiapu hoitajat yrittivät parhaansa,
mutta ilman tulosta. Kehosi oli niin totaalisesta palasina, että sinun oli parempi olla poissa,
luota minuun.
Ja silloin sinä tapasit minut.
’’Mit,,, mitä tapahtui?’’ Sinä kysyit. ’’Missä minä olen?’’
’’Sinä kuolit,’’ Sanoin viileästi, mitään kaunistelematta.
Â’Â’Oli,,, rekka ja se liukui,,,Â’Â’ Â’Â’ Jep,Â’Â’ Vastasin.
’’Minä,,, minä kuolin?’’ ’’Jep. Mutta älä sure, kaikki kuolevat.’’ Sanoin.
Katsoit ympärillesi. Siellä oli tyhjyyttä. Vain sinä ja minä. ’’Mikä tämä paikka on?’’
Sinä kysyit. ’’Onko tämä tuonpuoleinen?’’ ’’Enemmän tai vähemmän’’ Minä vastasin.
’’Oletko sinä Jumala?’’ Sinä kysyit jälleen. ’’Jep,’’ Minä vastasin. ’’Minä olen Jumala.’’
’’Lapseni,,, vaimoni,’’ sinä vaikeroit. ’’Mitä heistä?’’ ’’Ovatko he kunnossa?’’
’’Minä näen heidän pärjäävän hyvin.’’ Sanoin. ’’Sinä kuolit juuri ja suurin huolenaiheesi on perheesi.
Se on hyvä.’’
Katsoit minua lumoutuneesti. Mielestäsi en näyttänyt Jumalalta, vaan joltain mieheltä.
Tai kenties naiselta. Joltain epämääräiseltä ja voimakkaalta hahmolta, ehkä. Enemmän ylä-asteen äidinkielen
opettajalta, kuin kaikkivaltiaalta.
’’Älä murehdi,’’ minä sanoin. ’’He voivat hyvin. Lapsesi muistavat sinut täydellisenä joka näkökulmasta.
He eivät kerenneet kasvattamaan halveksuntaa sinua kohtaan. Vaimosi itkee ulkoa, mutta on salaa helpottunut.
Ollakseni reilu, avioliittonne oli hajoamassa. Jos yhtään lohduttaa hän tuntee myöhemmin suurta syyllisyyttä,
koska oli tuntenut olonsa helpottuneeksi.Â’Â’
’’Aha. Noh, mitäs nyt sitten tapahtuu? Menenkö minä taivaaseen vai helvettiin vai mitä?’’ Sinä kyselit.
’’Ei kumpikaan,’’ Minä vastasin. ’’Sinä koet reinkarnaation.’’ ’’Aah, siis hindut olivat oikeassa.’’ Sinä tokaisit.
’’Kaikki uskonnot ovat oikeassa omalla tavallaan.’’ Minä vastasin. ’’Kävellään.’’
Sinä seurasit vierellä kun astelimme läpi tuon tyhjiön. ’’Minne me menemme?’’
’’Ei minnekkään tiettyyn,’’ Minä sanoin. ’’On vain mukava kävellä samalla kun puhuu.’’
’’No, mikä on sitten homman nimi?’’ Sinä kysyit. ’’Kun synnyn uudelleen, olen pelkkä lista? Vauva.
Kaikki kokemukseni ja kaikki mitä tein tässä elämässä, niillä ei ole väliä.’’ ’’Ei niinkään,’’ Minä sanoin.
’’Sinulla on sisälläsi kaikki kokemuksesi ja tietosi kaikista aikaisemmista elämistäsi. Et vain muista niitä nyt.’’
Pysähdyin ja laitoin käteni olkapäillesi. ’’Sinun sielusi on hienompi, kauniimpi ja suurempi, kuin koskaan
pystyt kuvittelemaankaan. Ihmismieli voi sulkea sisäänsä vain pienen hiukkasen siitä mitä sinä
oikeasti olet. Se on kuin pistely sormessasi kokeillessasi onko lasissa oleva vesi lämmintä vai kylmää.
Laitat pienen osan itsestäsi astiaan, ja kun nostat sen ylös, olet hankkinut kaiken mitä sillä oli.
Olet ollut ihminen viimeiset 48 vuotta, joten et ole vielä venynyt tarpeeksi ja tuntenut loppua
valtavasta tietoisuudestasi. Jos jäät tänne tarpeeksi pitkäksi ajaksi, alat muistaa asioita.
Mutta siinä ei olisi mitään järkeä jokaisen elämän välissä tehdä samaa.’’
’’Kuinka monta kertaa minä olen sitten reinkarnoitunut?’’ ’’Monta. Paljon ja vielä enemmän.
Ja moneksi erilaiseksi elämäksi.’’ Minä sanoin. ’’Tällä kertaa sinä olet kiinalainen maanviljelijän tytär 540 jKr.’’
’’Siis, mitä?’’ Sinä änkytit. ’’Sinä lähetät minut ajassa taaksepäin.’’
’’Teknisesti ottaen, kyllä. Aika, niinkuin sinä tunnet sen, esiintyy vain sinun universumissasi.
Asiat ovat eri tavalla siellä mistä minä tulen.’’ ’’Mistä sinä sitten tulet?’’ Sinä kysyit minulta.
’’Aivan,’’ minä selitin ’’ Minä tulen jostain. Jostain muualta- Ja siellä on minun kaltaisiani.
Tiedän, että haluat tietää millaista siellä on, mutta usko pois, sinä et ymmärtäisi.’’
’’Okei.’’ Sinä sanoit vähän pettyneenä. ’’Mutta hei, Jos minä reinkarnoidun eri aikoihin,
olen voinut kohdata itseni jossain vaiheessa.’’ ’’Totta kai. Sitä tapahtuu koko ajan. Ja koska kummatkin elämät ovat
tietoisia vain omasta elinajastaan et edes tiedä, että se tapahtuu.’’ ’’Mikä on sitten koko homman idea?’’
’’Oikeasti?’’ Minä kysyin. ’’Oikeasti? Kysytkö sinä minulta elämän tarkoitusta? Eikö tuo ole vähän stereotyyppistä?’’
’’No se on järkevä kysymys?’’ Sinä jatkoit. Katsoin sinua silmästä silmään. ’’Elämän tarkoitus,
syy miksi tein tämän koko universumin, on sinun kypsymisesi.’’ ’’Siis ihmiskunnan? Haluat meidän kypsyvän?’’
’’Ei, vain sinun. Tein tämän koko universumin sinulle. Jokaisella uudella elämällä sinä kasvat ja kypsyt
ja sinusta tulee suurempi ja mahtavampi ajattelija.’’ Vain minä? Mitenkä kaikki muut?’’ ’’Ei ole ketään muuta,’’
Minä sanoin. ’’Tässä universumissa, on vain minä ja sinä.’’ Sinä tuijotit minua tyhjin silmin.
’’Mutta kaikki ihmiset maapallolla,,,’’ Kaikki sinä. Eri ruumiillistumia sinusta.’’ ’’Siis, minä olen kaikki!?’’
’’No nyt sinä sen älysit,’’ Minä sanoin, ja läimäytin sinua selkään, kuin olisin onnitellut sinua.
’’Minä olen kaikki ihmiset ketä ovat eläneet?’’ ’’Tai tulevat elämään. Kyll䒒 ’’Minä olen Abraham Lincoln?’’
’’Ja John Wilkes Booth myös,’’ Minä lisäsin. ’’Olen Hitler?’’ Sinä kysyit kauhistuneesti.
’’Ja miljoonat, jotka hän tappoi.’’ ’’Olen Jeesus?’’ ’’Ja kaikki ketkä seurasivat häntä.’’ Sinä hiljenit.
’’Joka kerta, kun uhrasit jonkun,’’ Minä sanoin. ’’sinä uhrasit oman itsesi. Joka hyvä teko minkä teit, teit sen itsellesi.
Jokainen iloinen ja surullinen hetki koska kenenkään ihmisen kokemana oli, tulee olemaan, sinun kokemasi.’’
’’Miksi?’’ Sinä kysyit minulta. ’’Miksi kaikki tämä?’’ ’’Koska joku päivä, sinusta tulee samanlainen, kuin minusta.
Koska sitä sinä olet. Olet minunkaltaiseni. Olet lapseni.’’ ’’Whou,’’ Sinä sanoit skeptisesti. ’’Siis minä olen Jumala?’’
’’Ei. Et vielä. Olet sikiö. Sinä kasvat vielä. Kun olet elänyt kerran kaikki elämät koko maailmassa,
olet kasvanut tarpeeksi syntyäksesi.’’ ’’Siis koko universumi,’’ Sinä sanoit. ’’on vain,,,’’ ’’Muna.’’
Minä vastasin. ’’Nyt sinun on aika siirtyä seuraavaan eläämääsi.’’ Ja minä lähetin sinut matkoihisi.
Se oli auto-onnettomuus. Ei mitenkään merkittävä, mutta kuolettava kuitenkin.
Jätit vaimon ja kaksi lasta. Se oli kivuton kuolema. Hätäensiapu hoitajat yrittivät parhaansa,
mutta ilman tulosta. Kehosi oli niin totaalisesta palasina, että sinun oli parempi olla poissa,
luota minuun.
Ja silloin sinä tapasit minut.
’’Mit,,, mitä tapahtui?’’ Sinä kysyit. ’’Missä minä olen?’’
’’Sinä kuolit,’’ Sanoin viileästi, mitään kaunistelematta.
Â’Â’Oli,,, rekka ja se liukui,,,Â’Â’ Â’Â’ Jep,Â’Â’ Vastasin.
’’Minä,,, minä kuolin?’’ ’’Jep. Mutta älä sure, kaikki kuolevat.’’ Sanoin.
Katsoit ympärillesi. Siellä oli tyhjyyttä. Vain sinä ja minä. ’’Mikä tämä paikka on?’’
Sinä kysyit. ’’Onko tämä tuonpuoleinen?’’ ’’Enemmän tai vähemmän’’ Minä vastasin.
’’Oletko sinä Jumala?’’ Sinä kysyit jälleen. ’’Jep,’’ Minä vastasin. ’’Minä olen Jumala.’’
’’Lapseni,,, vaimoni,’’ sinä vaikeroit. ’’Mitä heistä?’’ ’’Ovatko he kunnossa?’’
’’Minä näen heidän pärjäävän hyvin.’’ Sanoin. ’’Sinä kuolit juuri ja suurin huolenaiheesi on perheesi.
Se on hyvä.’’
Katsoit minua lumoutuneesti. Mielestäsi en näyttänyt Jumalalta, vaan joltain mieheltä.
Tai kenties naiselta. Joltain epämääräiseltä ja voimakkaalta hahmolta, ehkä. Enemmän ylä-asteen äidinkielen
opettajalta, kuin kaikkivaltiaalta.
’’Älä murehdi,’’ minä sanoin. ’’He voivat hyvin. Lapsesi muistavat sinut täydellisenä joka näkökulmasta.
He eivät kerenneet kasvattamaan halveksuntaa sinua kohtaan. Vaimosi itkee ulkoa, mutta on salaa helpottunut.
Ollakseni reilu, avioliittonne oli hajoamassa. Jos yhtään lohduttaa hän tuntee myöhemmin suurta syyllisyyttä,
koska oli tuntenut olonsa helpottuneeksi.Â’Â’
’’Aha. Noh, mitäs nyt sitten tapahtuu? Menenkö minä taivaaseen vai helvettiin vai mitä?’’ Sinä kyselit.
’’Ei kumpikaan,’’ Minä vastasin. ’’Sinä koet reinkarnaation.’’ ’’Aah, siis hindut olivat oikeassa.’’ Sinä tokaisit.
’’Kaikki uskonnot ovat oikeassa omalla tavallaan.’’ Minä vastasin. ’’Kävellään.’’
Sinä seurasit vierellä kun astelimme läpi tuon tyhjiön. ’’Minne me menemme?’’
’’Ei minnekkään tiettyyn,’’ Minä sanoin. ’’On vain mukava kävellä samalla kun puhuu.’’
’’No, mikä on sitten homman nimi?’’ Sinä kysyit. ’’Kun synnyn uudelleen, olen pelkkä lista? Vauva.
Kaikki kokemukseni ja kaikki mitä tein tässä elämässä, niillä ei ole väliä.’’ ’’Ei niinkään,’’ Minä sanoin.
’’Sinulla on sisälläsi kaikki kokemuksesi ja tietosi kaikista aikaisemmista elämistäsi. Et vain muista niitä nyt.’’
Pysähdyin ja laitoin käteni olkapäillesi. ’’Sinun sielusi on hienompi, kauniimpi ja suurempi, kuin koskaan
pystyt kuvittelemaankaan. Ihmismieli voi sulkea sisäänsä vain pienen hiukkasen siitä mitä sinä
oikeasti olet. Se on kuin pistely sormessasi kokeillessasi onko lasissa oleva vesi lämmintä vai kylmää.
Laitat pienen osan itsestäsi astiaan, ja kun nostat sen ylös, olet hankkinut kaiken mitä sillä oli.
Olet ollut ihminen viimeiset 48 vuotta, joten et ole vielä venynyt tarpeeksi ja tuntenut loppua
valtavasta tietoisuudestasi. Jos jäät tänne tarpeeksi pitkäksi ajaksi, alat muistaa asioita.
Mutta siinä ei olisi mitään järkeä jokaisen elämän välissä tehdä samaa.’’
’’Kuinka monta kertaa minä olen sitten reinkarnoitunut?’’ ’’Monta. Paljon ja vielä enemmän.
Ja moneksi erilaiseksi elämäksi.’’ Minä sanoin. ’’Tällä kertaa sinä olet kiinalainen maanviljelijän tytär 540 jKr.’’
’’Siis, mitä?’’ Sinä änkytit. ’’Sinä lähetät minut ajassa taaksepäin.’’
’’Teknisesti ottaen, kyllä. Aika, niinkuin sinä tunnet sen, esiintyy vain sinun universumissasi.
Asiat ovat eri tavalla siellä mistä minä tulen.’’ ’’Mistä sinä sitten tulet?’’ Sinä kysyit minulta.
’’Aivan,’’ minä selitin ’’ Minä tulen jostain. Jostain muualta- Ja siellä on minun kaltaisiani.
Tiedän, että haluat tietää millaista siellä on, mutta usko pois, sinä et ymmärtäisi.’’
’’Okei.’’ Sinä sanoit vähän pettyneenä. ’’Mutta hei, Jos minä reinkarnoidun eri aikoihin,
olen voinut kohdata itseni jossain vaiheessa.’’ ’’Totta kai. Sitä tapahtuu koko ajan. Ja koska kummatkin elämät ovat
tietoisia vain omasta elinajastaan et edes tiedä, että se tapahtuu.’’ ’’Mikä on sitten koko homman idea?’’
’’Oikeasti?’’ Minä kysyin. ’’Oikeasti? Kysytkö sinä minulta elämän tarkoitusta? Eikö tuo ole vähän stereotyyppistä?’’
’’No se on järkevä kysymys?’’ Sinä jatkoit. Katsoin sinua silmästä silmään. ’’Elämän tarkoitus,
syy miksi tein tämän koko universumin, on sinun kypsymisesi.’’ ’’Siis ihmiskunnan? Haluat meidän kypsyvän?’’
’’Ei, vain sinun. Tein tämän koko universumin sinulle. Jokaisella uudella elämällä sinä kasvat ja kypsyt
ja sinusta tulee suurempi ja mahtavampi ajattelija.’’ Vain minä? Mitenkä kaikki muut?’’ ’’Ei ole ketään muuta,’’
Minä sanoin. ’’Tässä universumissa, on vain minä ja sinä.’’ Sinä tuijotit minua tyhjin silmin.
’’Mutta kaikki ihmiset maapallolla,,,’’ Kaikki sinä. Eri ruumiillistumia sinusta.’’ ’’Siis, minä olen kaikki!?’’
’’No nyt sinä sen älysit,’’ Minä sanoin, ja läimäytin sinua selkään, kuin olisin onnitellut sinua.
’’Minä olen kaikki ihmiset ketä ovat eläneet?’’ ’’Tai tulevat elämään. Kyll䒒 ’’Minä olen Abraham Lincoln?’’
’’Ja John Wilkes Booth myös,’’ Minä lisäsin. ’’Olen Hitler?’’ Sinä kysyit kauhistuneesti.
’’Ja miljoonat, jotka hän tappoi.’’ ’’Olen Jeesus?’’ ’’Ja kaikki ketkä seurasivat häntä.’’ Sinä hiljenit.
’’Joka kerta, kun uhrasit jonkun,’’ Minä sanoin. ’’sinä uhrasit oman itsesi. Joka hyvä teko minkä teit, teit sen itsellesi.
Jokainen iloinen ja surullinen hetki koska kenenkään ihmisen kokemana oli, tulee olemaan, sinun kokemasi.’’
’’Miksi?’’ Sinä kysyit minulta. ’’Miksi kaikki tämä?’’ ’’Koska joku päivä, sinusta tulee samanlainen, kuin minusta.
Koska sitä sinä olet. Olet minunkaltaiseni. Olet lapseni.’’ ’’Whou,’’ Sinä sanoit skeptisesti. ’’Siis minä olen Jumala?’’
’’Ei. Et vielä. Olet sikiö. Sinä kasvat vielä. Kun olet elänyt kerran kaikki elämät koko maailmassa,
olet kasvanut tarpeeksi syntyäksesi.’’ ’’Siis koko universumi,’’ Sinä sanoit. ’’on vain,,,’’ ’’Muna.’’
Minä vastasin. ’’Nyt sinun on aika siirtyä seuraavaan eläämääsi.’’ Ja minä lähetin sinut matkoihisi.