Mun pitäis olla parempi, rohkeempi ja pahempi, mutta niin ei oo. Eiei. Asiat murtuu ja rusentuu, aina vaan pahentuu.
Helppoa oli elämä miks asioiden pitää aina muuttuu ja vaikeutuu.
Ei mun syytä oo tää tietenkään, mut silti tuntuu tää, rusentava tuska ja murhe mun sydäntä painaa.
Sanat mun sisällä leikkiä lyö, sanat jotka sanomatta jäi jälkeen viime yön. Yhdestä yöstä puhutaan ei muusta milloinkaan. Miks tähän pahaan aina palataan..
** 26.7.07 **