IRC-Galleria

Pitkästä aikaa päivitän taas tänne unia ku ei oo muistanu nyt about mitään sillei kunnolla... tai siis mitään joita kirjottais koska ne mitä muistan ni on nii raakileita ja lyhyitä. No, ehkä joskus viel muistan.

Pieni huomautus! Vaikka tässä unessa onki paljon ninjoihin liittyvää niin ei, en ole pelannut pelejä/"ninjaillut" mitään sen kaltaistakaan ikuisuuksiin, joten älkää turhaan kommentoiko kysyäksenne että olenko tehnyt sitä paljonkin viime aikoina.

Olin menossa joihinki Bujinkan-treeneihin, kun tajusin että koulu(?) jossa treenit oli remontissa. Yksikään meistä ei ollu vielä mennyt sisälle, mutta jostain syystä joku meistä tajusi sen katottuaan sitä koulua. Tästä syystä meidän oli "pakko" siirtyä viereiseen urheiluhalliin, ja mennä sinne treenaamaan kickboxingia. Pääosin me vaan potkittiin jotain seinää siellä kunnes jossain vaiheessa tajuttiin ottaa semmoset potkutyynyt joihin potkia. Pienen aikahypyn takia treenit loppui lyhyeen ja muistan vain hatarasti että unessa rupesin juttelemaan mun treenikaveri Tanen kaa jotain triviaalia. Yhtäkkiä olinki jossaki metsässä yöllä hiippailemassa Shinobido-pelimäisesti (vissiin ninjakuteetki oli päällä). Alue näytti tosin joltain mökkialueelta, sillä metsän vieressä näytti olevan järvi. Huomasin myös että alueella liikkui yoroihin puettuja samuraivartijoita. Niinkin helppoja vastuksia kuin olettaisi pelissä olevan niin nämä tuotti hyvinkin paljon hankaluuksia, ja piti paeta ja piiloutua hyvinkin monta kertaa erilaisiin paikkoihin. Muutamissa vaiheissa taisinkin jäädä kiinni, mutta en ole varma mitä kävi (uni on siis epämääräinen ja en muista tätä kunnolla). Yhdessä kohtaa muistan ainakin menneeni yhteen metsästä löytyneeseen mökkiin sisään, ja käyttäneeni siellä rakentamaani salaovea (vaikka en koskaan ollutkaan käynyt kyseisessä mökissä). Pienen uniblackoutin jälkeen muistan olleeni samalla alueella päiväsaikaan erään tytön, hänen ystävättärensä ja tytön vaarin kanssa. Tyttö oli löytänyt minut haavoittuneena metsästä ja auttanut minua, joten autoin häntä hänen töissään. Tyttö tuntui oikein mukavalta, ja koska tiesi etten voi kauaa viipyä hänen luonaan, hän varmistikin vielä että onko minun pakko lähteä. Sanoin että kyllä (ei helvetti mä oon ääliö jopa mun unissanikin! xDD) sillä minulla on tärkeitä asioita hoidettavana, mutta lähtöön on silti vielä aikaa. Illan tullen järven rannalla oli tytön ja hänen perheensä järjestämät juhlat (syystä X?) jossa huomasin joitakin kavereitani myös randomisti :D:D Esittelin juhlissa ihmisille Naruto-sarjasta tuttuja Sharinganeitani (koska näemmä minulla sellaiset olivat :D:D) joku kysyi että mistä/miten olin saanut ne itselleni. Muistelin mielessäni että olin tappanut erään mestarin, mutta en sanonut sitä koska opettajani Lauri oli lähettyvillä (ja jostain syystä muistin että hän oli kieltänyt minua sanomasta mitään asiasta) joten jätin vastaamatta. Kun juhlat loppui yöllä ja kaikki menivät nukkumaan, käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin jälleen hiipien pois. Tällä kertaa onnistuin välttämään vartijat eivätkä he huomanneet minua lainkaan. Tämän jälkeen lähdin tapaamaan treenikavereitani huvipuistoon, jossa he istuivat kahvilassa ja katsoivat leffaa. Siinä sitten heitin läppää mm. Paavon kanssa (eli haukuin hänen Facebook-fanclubiaan :D:D:D) tämän jälkeen päätin mennä kumminkin johonkin huvipuiston laitteeseen. Laite oli hyvin omituinen, sillä siinä oli sekoitus kauhua, elokuvien katselua sekä Megazonea (älkää kysykö miten tuo on mahdollista, unet ovat absurdeja ja tuolta se tuntui xDDD). Juutuin katsomaan jotakin elokuvaa, kunnes tajusin kuolleeni pelissä ja minun piti palata takaisin. Tosin tällä kertaa päätin vain haistattaa pitkät säännöille ja menin takaisin, ja jonkun liukumäen kautta oikaisin viimeisille tasoille. Kun tuli jälleen yö ja huvipuisto suljettiin, kaikki olivat lähteneet juoksemaan vanhalle yläastekoululleni päin. Kuuleman mukaan ne jotka kerkeävät ensimmäisinä koululle saavat jotain erikoista. Siinä samassa muistin että jos menemme kukkuloiden kautta, niin ehtisimme ensin vaikka muut olisivat jo puolitiessä. Täten teimme näin. Kuljettuamme jonkin aikaa näimme kouluni kukkuloiden päältä (jotka olivat ilmestyneet jostakin sinne sillä alueen lähistöllä olevat kukkulat ovat aivan toisessa suunnassa) sekä muut ihmiset jotka yritti päästä koululle. Huusin vaan kukkulan päältä "SORI POJAT! MEITSI VEI!" ja menin koululle helposti. Kun käännyin kattomaan taas ihmisten ilmeitä, niin ne oli kyllä näkemisen arvoiset ja sellaiset että näytti aivan ku joulu olisi juuri peruttu.