leffaa kotona.
Nousit varoen, vuorostasi.
Iho erkani ihosta
niin kuin niiden
yhteistä lämpöä olisi
kiskottu käsistä
eri suuntiin:
Ei, ei...
Aamu on unen kuolema.
Lämpö tietää
miten pitkä matka
iltaan on, miten kylmä
päivän kainalokuoppa.
Kuulevatko ihot toisiaan
kun lakanat ovat viilenneet?
Astuit varpaillasi
yli kiireisten myttyjemme
tuoksuit pähkinöille, himolle,
halulle ojentaa minulle
kupillinen kahviksi kätkeytynyttä
ihmisen rohkee uskoa.
Kaiken sinä teit niin varoen
etteivät ihot säikkyisi aamua,
riuhtoisi, tempoilisi verille.
Teit sen minkä me
saatamme tehdä:
Sinä lievensit
lämmön kärsimystä.
Nyt sitä kidutetaan
päivän vankilassa
edes vähän vähemmän aika.
Meillä on toivoa.
- Tommy Tabermann - Aamu -