Menin sitten tänään vahingossa töihin vaikka oli vapaapäivä. No ei siinä muutakun hieman ylimääräistä junalla matkustamista. Ehdin silti hienosti viettää vapaapäivää lueskellen, leffoja katsellen ja päätä selvitellen, suunnitellen.
Hassua miten kaikki on muuttunut kesän jälkeen. Miten kaikki tässä kaupungissa muuttuu. Ihmiset muuttuu. Kun syksy tulee kaikki valmistautuu talveen ja rakentaa ikäänkuin suojan itselleen. Kaikki sulkeutuvat koloihinsa. Se tässä paikassa kusee, että porukka luulee elämän loppuneen puoleksi vuodeksi. Kun nyt se vasta taas alkaa. Eikä se missään vaiheessa loppunutkaan.
Ihmiset valittaa metroissa, että joutuu laittamaan piponkin kohta päähän ja tukka menee huonosti. Eikä tissitkään näytä yhtään niin hyviltä toppatakki päällä. Talvella on kylmä ja pimeää ja liukasta ja loskasta ja paskasta ja perseestä.
Don't get me wrong, Hellstinky on mun mielestäni oikeasti hieno kaupunki ja täältä löytyy mahtavia ihmisiä. Tykkään myös todella asua täällä, mutta mielenterveydellisistä syistä johtuen en jäisi talveksi. Ainakaan vielä kun mun ei ole pakko.
Olen rakastunut mun asuntooni. Katselen ympärilleni ja voin vain hymyillä. Oranssille ruokapöydälle on pakko vähän hymyillä. Isoista ikkunoista näkyy Kallion kirkko ja koko tienoo aina satamaan asti. Kyllä, mulla on merinäköala. Tästä en myöskään aio luopua vaikka Lappiin saatan hyvinkin lähteä. Mikään ei olisi mukavempaa kuin palata tänne pitkän talven jälkeen.
Ystävistänikään en aio luopua. Ja toivonkin kaikilta ymmärrystä. Koska vaikka "jätän" kaiken välillä ja lähden toiseen päähän Suomea puoleksi vuodeksi, olette suurin syy siihen, että mietin vielä lähdenkö vai en ♥
Tämmösiä juttuja tänään kelailtu