Luulet sä tosiaan, että
leikin sun kanssas vaan,
etten tarkoita ollenkaan,
mitä sanon tai teen?
Luulet sä tosiaan, etten
oikeesti tahdokaan jäädä
viereesi nukkumaan
vaikka luotasi meen?
Luulet sä tosiaan, etten
kaipaa sua milloinkaan,
etten mieti miltä sä
tunnuit
kun pitää sua sain
sylissäin.
Luulet sä tosiaan, etten
selkääsi katsomaan jää kun
sä meet poispäin, jää kun
sä
meet, jää kun sä meet
musta
poispäin.
Luulet sä tosiaan,
että unta mä öisin saan,
etten miettien valvokaan
mihin päättyykään tää?
Luulet sä tosiaan,
et on helppoa mullakaan,
kun en saa sua kokonaan?
Se on mun elämää.