Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puoles vuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle
ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyää sekoaminen on muotii,
älkää nojautuko luotiin,oon nähny pohjani.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää
enkä aio niitä peläten elää tääl
Pieni poika jättimäisen vuoren juurel,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt.
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä,
näyttäskö kaikki huoletki sielt pienemmältä.