Olen siis ollut jo entuudestaan yhdessä sodassa mukana.
Ensimmäisenä kokemuksena se oli siis oikein hyvä.
Nyt siis on se toinen sota takana. Mukana oli pari "ammattilaista" kahdesta paintball-seurasta.
Oli oikein mukavaa. Tällä kertaa sotijia oli vähemmän mutta itsemurha-kanditaatin lailla sodin keskellä miehiä. Siellä rämmittiin mudassa ja rännässä. Pallot viuhu korvan juuressa ja patsahti suojaan kovalla äänellä. Siinä tuli mieleen että tyhmäkö tässä on, hullun puuhaa naiselta. xD
Osumia ei tullu hirveesti. Ekassa erässä tähtäilin esteen takana. Otin hyvän ja tukevan asennon. Menin puol kyykkyyn ja silloin, "PATS PATS PATS", joku ampuu mun perseeseen ja alaselkään. Oiken housut ihoa vasten asento. Kirpas. Toinen joka jopa sai silmät kostumaan oli läheltä oikeeseen käsivarteen. Ei kyyneliä vaan silmät kostu. Moni mies valitti ja huus mut mä otin osumat vastaan kun mies. :D
Upeaa tehdä jotain joka ei ole yhtään mun kaltasta ja mitä ei ikinä uskois mun tekevän.
Sellasta missä unohtaa kaiken muun. Henkinen kipu vaihtuu fyysiseen. Vaihtelua.
Joten hyvää isänpäivää Iskä! <3 Rakastan sua! Näemme vielä, tiedät että kaipaan ja ajattelen sua.