IRC-Galleria

Kylläpä tuntuu hyvältä olla uudessa ihanassa kodissa. Koko eilinen päivä laiteltii tavaroita paikoillee. Vielä riittää tekemistä. Paikat on mullinmallin. En tiedä yhtää missä tavarat on.
Ihan onnesta käpynä laittelin tavaroita paikallee ja hääräilin eilen.

Heräsin viime yönä ja jouduin paniikkiin. Ajattelin "missä helvetissä mä olen ja miten mä oon tänne joutunu?!?" sit tajusinkin että mähän olenkin kotona, en vaa tunnistanu uutta kämppää omakseni vielä. :D

Nyt sitä pesukonetta odottaessa vaan. Täytyy kyllä sanoa että on se uus kämppä sitten HIANO! Siitä tulee niin mahtava. :)

Töissä vaan ehtii koneella käydä toistaseks. Kotona ei tietsikka viel skulaa. Ehkä sitten kun sen läppärin saan.

Mut ihanaa tänään töitten jälkeen päästä kotiin. Uuteen kotiin!

Vihdoin tunnen että pääsen, tulen ja lähden KODISTA! (edellinen kämppä oli aivan arsesta)
Vihdoin viihdyn kotona.

xD

i <3 our home!!!!!

Muuttoa pukkaa, muuttoa pukkaa!

Pitäs pakata kamoja.
Ei oikee jaksa yövuoron jälkeen.
Nukkunu olen klo 8:30-10:30.
Ja väkisellä ylös ottamaa unirytmiä takas.

Ai nii sain Heinin päivän kunniaks eilen Larssonilta pippeli-lehmän woodparkista.
Semmonen lehmä figuuri joka on selällää ja takajalkojen väliin on kaiverrettu sen häntä.
Se häntä on ihan pippelin muotonen.
Ainakin mun mielikuvituksella.
Ristin sen pippeli-lehmäks.

Erään kalenterin mukaan viime yö oli "valvomisen yö."
Arvatkaa ketä valvo sen? Töissähän se hurahti.
Nyt olen niin loppu taas vaihteeks.
On se vaan nii et evoluutio on vieny meiät siihen ettei ihmisen ole tarkotus kukkua koko yötä hereillä.
Ei ainakaan mua. Toiset ne vaan jaksaa. En voi vedota ikäänkään.

T: Hoitaja jolla on pienehkö neula-kammo ja joka meinaa oksentaa itse jos näkee tai haistaa oksennuksen.

Meillä kaikilla on heikkoutemme.

Mutta nyt ansaitulle yöunille...

Good night!

..zzz.. zzz... zzz...

Oli puhetta mun pituudesta Slartsan kanssa.
Arvelin että "kyl mä ainaki 160cm olen, tai yli"
No meni hieman aikaa. Saatii päähän mitata sit varmuuden vuoks mun pituus.
Kävin seinää vasten. Slartsa mittaili.
Kun tuli valmista astuin katsomaan tulosta.

Minä: (iloisena ja innostuneena)"Vau, 166cm!"
Slartsa: "Kato siitä peukalon alta"
Minä: (surullisena) "Ai, 158cm."

Pikkasen taisin yliarvioiden ja toiverikkaana katsoa mittanauhaa.

xD

Kyllä kelpaa tepsutella eteenpäin uusissa Alligatoreissa.
Ovat just sopivat.
(tunnetaan myös nimellä "crocksit.")
"Alligatorit" on vaa halvemmat.
Jos jotakin kiinnostaa, www.mirnet.fi
Mulle tuli ainakin aika nopee. Alle viikko.

Olen siis ollut jo entuudestaan yhdessä sodassa mukana.
Ensimmäisenä kokemuksena se oli siis oikein hyvä.

Nyt siis on se toinen sota takana. Mukana oli pari "ammattilaista" kahdesta paintball-seurasta.
Oli oikein mukavaa. Tällä kertaa sotijia oli vähemmän mutta itsemurha-kanditaatin lailla sodin keskellä miehiä. Siellä rämmittiin mudassa ja rännässä. Pallot viuhu korvan juuressa ja patsahti suojaan kovalla äänellä. Siinä tuli mieleen että tyhmäkö tässä on, hullun puuhaa naiselta. xD

Osumia ei tullu hirveesti. Ekassa erässä tähtäilin esteen takana. Otin hyvän ja tukevan asennon. Menin puol kyykkyyn ja silloin, "PATS PATS PATS", joku ampuu mun perseeseen ja alaselkään. Oiken housut ihoa vasten asento. Kirpas. Toinen joka jopa sai silmät kostumaan oli läheltä oikeeseen käsivarteen. Ei kyyneliä vaan silmät kostu. Moni mies valitti ja huus mut mä otin osumat vastaan kun mies. :D

Upeaa tehdä jotain joka ei ole yhtään mun kaltasta ja mitä ei ikinä uskois mun tekevän.
Sellasta missä unohtaa kaiken muun. Henkinen kipu vaihtuu fyysiseen. Vaihtelua.

Joten hyvää isänpäivää Iskä! <3 Rakastan sua! Näemme vielä, tiedät että kaipaan ja ajattelen sua.

Kohta se on jo ovella!
Muutto ja se kauan haikailtu koiranpentu.
Haluan sulosen pikku black & tan möllykkä pinserin.
No ei sen pakko ole olla balck & tan, kunhan se on jonku värinen.
Mut sain ihanan idean, haluan käydä nuijamaalla yhdessä eläinsuojassa.
Ehkä sieltä viekin joku mun sydämmen.

Mut black & tan möllykkä ois tavotteena.

Todistetaan miten huono muisti minun rakkaalla on.

Pari päivää sitten erästä paperia ettiessäni löysin kullan yöpöydänlaatikosta pienen rasian.
Kurkkasin uteliaana sisään ja mitä löysinkään!
Korvakorut.
Mustasukkasena mutta enimmäkseen hämmentyneenä pyyhälsin olohuoneeseen ja vaadin vastausta.
Kysyin kenelle ne ovat ja mahdoinko vahingossa löytää lahjan joka piti antaa vasta myöhemmin.
Vastaus yllätti.
Ne oli tarkoitettu minulle.
Ne oli yksi monista tuliaisista kesäisestä ameriikan reissulta.
Kuuluivat kuulemma kaulakoruun minkä sain silloin.

Minun ihana huonomuistinen kulta! <3

Löysin jotain suomalaistakin Break.com :issa.

http://www.break.com/pictures/wheelchair-pounding192241.html

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaa jos oot sanonu ''moi".


T: väsynyt yökkö

ps. Arvatkaa hajottaako?