Että joskus osaa olla hauskaa.
Rauhallista ja alkaa väsyttää.
Mitäköhän sitä tekis ettei nukaha?
Haa mä tiedän, taittelen ruokalappuja.
Sit loppuu laatikoista tila.
Noh mä järjestän vaippavarastoa ja täyttelen hyllyjä.
Millasetkohan mun verenpaineet on, mitataan.
Istutaan sitten paikallaan ja tuijotetaan lasittuneella katseella ulos ikkunasta.
Khyl sarastava aamu osaa olla kaunis.
Aaah.
Voin kuvitella jo lintujen laulun ja aamun viileyden kun kävelen kotiin.
(tietämättömille tiedoks jos on hiljanen yövuoro, meinaan nukahtaa. Pitää ettii itelleen kaiken maailman turhaa tekemistä. Aina kahvi ei auta ja kofeiini-pillerit on kotona.)
Jos vaik kolmisen tuntia viel kestäis.