IRC-Galleria

Ostin eilen koirarotu kirjan.
Kaikki suomessa rekisteröidyt koirarodut.
On historia, luonne/taipumus, yleisvaikutelma ja ulkonäkö kertomukset.
Ulkonäössäkin on tuhat ja yksi kohtaa.
On pää, otsanpenger, kuono, huulet, runko, lanne, alalinja ja vatsa, karva, väri ja koko.
Ja tuossa vaan muutama kohta.

Oon onnesta käpynä.

Siis toi on aivan mahtava.
Tykkään.
Hauska.

http://www.youtube.com/watch?v=MboeozTBgD8&mode=related&search=

Toi on mun lemppari.
Kuuntelen yhä uudestaa ja uudestaa.

Heitin eilen talviturkin vihdoin.
Larbeli uskals vaan polvia asti.
Oli pimeetä ja kello näytti keskiyötä.
Vilutti jälkeen päin ja manasin kuinka tyhmiä juttuja sitä joskus saa päähänsä.

Noi tukat!
http://my.break.com/media/view.aspx?ContentID=302822

Aika jäykkä kaveri.
http://my.break.com/media/view.aspx?ContentID=285454

Perkele ku saa yövuorot pöntön sekasin.
Yks vast takana ja 2 edessä.
Nyt jo ihan puulla päähän lyöty.
Joskus pitää toistaa itselleen... "itsehän tän alan valitsin. Tää on ammatinvalinta kysymys."

Täs on tätä yhdessä oloa kertyny.
Tilasin Slartsalle vuospäivälahjaksi Fujitsu Siemens Pocet loox kämmentietokoneen.
Navigaattori ja pääsee Geo kätkeilemään sen avulla.
Piti kertoa sille etukäteen ja kysyä haluaako se sellasen ku enhän mä mitää teknillisistä härpäköistä tajua. Kysyin ja sehän meinas seota onnesta.
Eilen se 14x24cm laatikko tuli metri kertaa metrin laatikossa postiin.
Arvatkaa vaa ku Lari alko heti testaamaan sitä.
Odotellaan nyt sitä merkkipäivää. Onhan se sentään VASTA loppukuussa. heh!
Pääasia et oli mieluinen.

siinä se sit on.

http://www.fujitsu-siemens.fi/products/mobile/handhelds/pocket_loox_n100/index.html

Pala palalta, Osa osalta.
Kokoa mut.
Siipirikosta, varjokuvista.
Rakenna mut.
Haava haavalta, Naarmu naarmulta.
Sä parannat mut.
Hengitän sust voimaa.

Vapisen, tärisen, palelen.
Murenen, rapisen pimeyteen.
Hiljaa vaivun unohduksiin.
Hengitän.

Joka ikinen kerta ku mä hajoan.
Joka ikinen kerta ku mä vajoan.
Joka ikinen kerta ku mä katoan.
Joka ikinen kerta ku mä putoan.
Joka ikinen kerta ku mä murenen.

Kiitos NöfNöf, pekkuli, puppe ja äippä...
Oli ihanaa olla siellä.
Rakastan teitä.

Rakastan vaan niin Helsinkiä.
Se on se <3

Että joskus osaa olla hauskaa.
Rauhallista ja alkaa väsyttää.
Mitäköhän sitä tekis ettei nukaha?
Haa mä tiedän, taittelen ruokalappuja.
Sit loppuu laatikoista tila.
Noh mä järjestän vaippavarastoa ja täyttelen hyllyjä.
Millasetkohan mun verenpaineet on, mitataan.
Istutaan sitten paikallaan ja tuijotetaan lasittuneella katseella ulos ikkunasta.
Khyl sarastava aamu osaa olla kaunis.
Aaah.
Voin kuvitella jo lintujen laulun ja aamun viileyden kun kävelen kotiin.

(tietämättömille tiedoks jos on hiljanen yövuoro, meinaan nukahtaa. Pitää ettii itelleen kaiken maailman turhaa tekemistä. Aina kahvi ei auta ja kofeiini-pillerit on kotona.)

Jos vaik kolmisen tuntia viel kestäis.

Kattelen nelosen 4D- dokumenttia pitkään imettävistä naisista.

Joku imettää kahta 2-vuotiasta- se nyt on jotenkin ymmärrettävää.
Joku imettää 4- vuotiasta- pikkasen sairasta.

Mut sit tää...

Eräs imettää 10-vuotiasta tytärtään- oikeen kourii vatsanpohjasta. SAIRASTA!!!!

Nyt se sit lähti.
2 viikkoa elelen yksin.
On se vaa vaikeeta ku toista rakastaa enemmän kun elämää.
Tiedän olen todella pehmo ja ällösöllömöllö.
Tunteellinen hömppä olen.
Tulee niin ikävä.
On se vaan sellanen mies! <3
Taivaskin itkee vuolaasti.

Pysy turvassa.