Leiri....
Paikka jossa unohdetaan ulkomaailma.
Eletään vain siinä hetkessä.
Sitä asiaa varten.
Niiden ihmisten takia.
Minä olen koukussa tuohon tilaan.
Jotenkin se on vain todellisuuta mukavampi...
Toisaalta...
En minä voi todellisuuttakaan hylätä.
Kaiketi siinä viehättää juuri se, kun se ei ole tuttua mutta siellä on silti niin turvallista.
Kaikki kun on suuniteltu etukäteen.
Ilman että sinulta on viety mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.
Unohdan hetkeksi kaiken muun.
Tunnen.
Neän.
Kuulen.
Koen.
Vain sen mitä on minun ympärilläni.
Kuitenkin...
Kaipaan jotain....
Kaipaan rakkaita ihmisiäni...
Niitä jotka ovat minulle täkeitä...
Joita rakasta.
Niin sanan todellisesssa merkityksessä, kuin ystävinä.
Näitä ihmisä ilman minä en olisi minä...
...Minua tuskin edes olisi enää...
...Ei ainakaan tälläisenä...
...iloisena...
...tyytyväisenä...
...paljon kokenneena...
...niin hyvää kuin pahaa...
...Mutta silti onnellisena ja elämää ralkastavana.
Ikuisena positiivina.
Leirit.
Ne ovat hetkiä jota tarvitsen.
Tarvitsen niitä jaksaakseni arjen paineet.
Ihmisten odotukset ja vaatimukset.
Anteeksi niille joihin en pidä yhteyttä silloin.
Anteeksi niille jotka kaipaavat minua silloin.
Minunkin on ladattava joskus akkujani.
Vaikka ne vaikuttavatkin ehtymättömiltä.
En vain oikein osaa tehdä sitä sulkeutumalla kokonaan ulkomaailmasta.
Tarvitsen vain tyystin erillaisia tilanteita.
Täysin erillaisen ympoäristön.
Joka ei ole mitenkään sidoksissa ulkomaailmaan.
Siihen maailmaan johon olen tottunut arjessa.
Mutta joka ei ole yksinäinen.
Tarvitsen paikan jossa on ihmisä.
Paljon ihmisiä.
Mutta ei liian tuttuja.
Sillä jos ne on liian tutuja, liian läheisiä.
Ei akut lataannu.
Enkä minä vältämättä sitten enää jaksa.
Tuossa paikassa minä osaan ajateella arjen vaikeudet selkeemmin.
Ymmärrän omat ja muitten virheet.
Näen ratkaisut ongelmiin.
Ja nautin hyvistä muistoista selkeemmin.
Kuitenkin...
... ilman teitä jotka jäävät kaipaamaan minua kun leireilen.
En minä olisi mitään.
Siksi siis...
Tahdon sanoa tämän koko jutun...
Jotta ymmärtäisistten minua...
Ja voisitte antaa minulle anteeksi...
Olette minulle hyvin tärkeitä....
Tulette aina olemaan...
Kiitos.