Ei tärpänny, vaikka yritystä kyllä oli... Ainaki mun puolelta. Että siihen se ei ainakaan kaatunu. No eihän aina voi voittaa, ei edes joka kerta. Ehkä sit joskus. Tai paskat. olkoon.
Josko se tänään olis se onnen päivä, tai ilta... Jospa tänään tärppäis, ja minun unelmiitteni nainen käveleisi vastaan. Ja rakastuisi minuun ensi-silmäyksellä!
Saa nähä kääntyykö tämä vielä elämäksi... Nyt tuntuu kyllä että kuolema voittaa... Jospa se tästä. Miks sitä aina pittää säätää ja säheltää? Taas pari aivan kuningas ideaa oli tuossa. No, jospa se tästä.En ennää ikinä mee eksän luokse yöksi. No, kyllä se vielä torstai-iltana tuntu hyvältä idealta...
Perkula joo... Eippään oo tännekkään mittään kirjuutettavaa. Mulla on vissiin tylsä elämä... Mulla ei oo elämää... No joo, menipä se taas. Mut kyläläiset voi kyllä nyt huokasta helpotuksesta. Asconassa on nytte sitte toimivat jarrut. Eilettäin korjasin. Ja viikonloppuna jos on hyvä ilima, ni pittäis vetästä siihen uus väri pintaan! Enkä oo ees vielä alottanu pohjien tekoa siihen. No eipä siihen vasta ku pohja maali tulloo, ku eipä sitä vielä tiijä et minkä väriseks sen maalais.
Kävimmä sittä äkkimutkan Kaijjaanissa. Menomatka kesti rapiat 5 tuntii... Kontiomäen Shellin risteyksessä pamahti mersusta alapallonivel.... Ja hienosti sai eturengas uuden harituskulman. 90 asteen kulmassa sojotti sivulle ja oli sukeltamassa auton alle. Ei muuten naurattanu! Mut tunnin päästä jo vitsi lenti. 4 tuntia sitä siinä vaiheltiin, onneks kajaanista löyty käytetty pallonivel mikä laittaa paikalleen! Aika mielenkiintoinen vaihettava tollanen prässätty nivel "kenttäolosuhteissa", lekaa apuna käyttäen. Ja kävi muuten mielessä et mitä sit jos se olis pamahtanu satasen vauhissa 5-tiellä ja olis tullu pölliauto vastaan... Meikäpoika eläis nyt teidän muistoissa! Että huhhuh. Mut tässä ollaan!