Nyt vaan vähän harmittaa. Jopa sanoa voisin että vituttaa. Että yritin olla mukavalla asenteella vaikka tukalalla mielen alalla... ja heti tuomitaan. Huomasit varmaan. Ja anna kun arvaan; se ajatteli että olen niitä jotka pois haluaa, niitä jotka arkipäivän eskapismia harrastaa... se ajatteli että toimin laitt omasti ottaen. Ja että mulla on kivaa.
Todellisuudessa; katsoin vain maailmaa. Läpi eri väristen lasien. Sen yhden hetken sen. Ehkä nauraen.
Siitä näki sen. Pidätellyt sanat. Sen olis tehnyt henkilökohtaisesti arvomaailmaansa kohtaan toimintaani mieli vertaa. Ja vailla hyvää argumenttia se lattialle painaa. Aggressio se läpi paistoi ilmastakin sen jo melkein haistoi-- Mitä? Mikä teitä ihmisiä vaivaa eikö maasta löydy muka paikkaa jonne objektiivisuus sijoittaa? Tarvitsee aina olla se, jonka sana merkitsee.
Ja tästä poikkeavaa pitää... hmm... rangaista -- siinä se.