IRC-Galleria

Sitten tuli puolen vuoden lähes totaalinen tauko voimaharjoittelusta, koska armeijassa ei minun kilpaurheiluani noteerattu millään tavalla. Olin armeijaan mennessä 108-kiloinen, enkä olisi muuten pystynyt suorittamaan varusmiespalvelusta, ellen olisi lopettanut kovaa voimaharjoittelua.



Eräs yliluutnantti kyllä puhui kuinka tietyn tason urheilijat saavat vapaita harjoittelua varten. Kun hain vapaita, minulle ei niitä jostain syystä myönnetty. Ilmeisesti olisi pitänyt olla hiihtäjä tai vaikkapa jalkapalloilija, niin vapaita olisi irronnut. Muistan, kun kävelin kielteisen lomapäätöksen jälkeen alla päin tupaan. Tupakaverit lauloivat "Paljon onnea vaan". Se piristi hieman mieltä. Täytin 20 vuotta.

En ole koskaan syönyt niin paljon kuin armeijan aikana. Keuruulla ruoka oli todella hyvää. Armeijan sapuskoiden lisäksi minulla oli omia eväitäkin yleensä aina mukana.

Kerran joku sanoi minulle ruokailussa, että en mitenkään jaksaisi syödä ottamaani annosta. Söin lautasen tyhjäksi ja näytin tyhjää lautasta, niin samainen tyyppi ei uskonut vieläkään, vaan epäili minun käyneen tyhjentämässä lautasen jonnekin. Ruokailuissa meni juotavaa säännöllisesti neljä isoa peltimukillista, joista kolme mukia oli maitoa ja yksi kotikaljaa.

Yleensä en ole syönyt juurikaan makeisia, mutta armeijan aikaan söin iltaisin välillä viisikin suklaapatukkaa. Kaikesta syömisestä huolimatta painoni laski alimmillaan 97 kiloon.

Katkelma Jättiläisenkaataja-kirjasta:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/jaettilaeisenkaataja-kirmo-varvikko-9789528045403

Kirmo Varvikko

Ala-asteen jälkeen oli siirtyminen Tarvaalan koulusta yläasteelle Saarijärven keskustaan. Mieleeni on jäänyt tilanne, jossa koulun lähettyvillä oli puutukki, jota tietenkin piti mennä nostamaan suorille käsille. Joku selosti nostoa.
– Ei jumalauta! Toi jätkä nostaa 90 kiloa penkistä!

Oli aika lähteä penkkipunnerruskisoihin! Ensimmäiseen penkkipunnerruskilpailuuni osallistuin 13-vuotiaana. Kilpailun järjesti Saarijärven Puntti-Paavot ja se käytiin legendaarisella Saarijärven nuorisotalon salilla helmikuussa 1998. Painoluokassa 67,5 kiloa syntyi tulos 95 kiloa.



Aiemmin syksyllä olin aloittanut säännöllisen salilla käymisen. Veljeni ohjeen mukaisesti en aloittanut vielä tekemään jalkoja ja selkää maksimaalisesti, vaan tyydyin pidempiin sarjoihin kevyillä painoilla.

Ensimmäinen 100 kilon penkkipunnerrus oli ikimuistoinen. Pääsin koulusta kahden aikoihin. Linja-auto oli koulun pihassa vähän ennen puolta kolmea. Lähdin heti koulun loputtua kävelemään kohti salia. Kävin nopeasti ostamassa kaupasta Saarioisen pizzan, ettei ennätysyritys kaadu heikkoon oloon. Pikaruokailun jälkeen menin salille, ripeä lämmittely ja 100 kiloa tankoon. Ei muuta kuin rauta suorille käsille, ja linja-auto olikin ehtinyt sopivasti koululta salin läheisyydessä sijainneelle pysäkille. Hymy korvissa nousin linja-autoon. Kaveri osasi jo tyytyväisen ilmeeni perusteella arvella, että taisi mennä satanen penkistä.

Toisessa penkkipunnerruskilpailussani nostin 110 kiloa. Vaikka kyseessä oli niin sanottu salikilpailu, niin nostot tuomittiin normaalisti eli pysäytys piti olla rinnalla, ja takamuksen piti pysyä penkissä. Painoluokkani oli tuolloin 75 kiloa ja ikää edelleen 13 vuotta. Penkkipaitaa en ollut vielä tuossa vaiheessa koskaan kokeillut. Noissa kilpailuissa oli mukava ja kannustava tunnelma. Kilpailuihin oli uutena nostajana mukava mennä mukaan.

Katkelma Jättiläisenkaataja-kirjasta:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/jaettilaeisenkaataja-kirmo-varvikko-9789528045403

Kirmo Varvikko